Valentine’s Brunch

Ystävänpäivän kunniaksi tein taas pitkästä aikaa oikein kunnon brunssin. Isännän toiveesta tarjolla oli juustoja, leikkeleitä, bruschetta-leipää ja itse puristettua appelsiinimehua. Omiin brunssisuosikkeihini kuuluvat lätyt ja täytetyt croissantit mahtuivat nekin mukaan kattaukseen. Kokeilin tällä kertaa lättyihin sekä makeita, että suolaisia täytteitä. Perinteinen mansikkahillo oli edelleen selvä ykkönen, mutta eivät suolaiset vaihtoehdot kovin paljoa häviölle jääneet. Herran jestas miten savuporo-tuorejuustolla ja voimakkaalla koskenlaskijalla ryyditetty lätty voikaan olla hyvää!

1 2 3 5

Lättyjen vartiointipartio tositoimissa. Kuten olen aiemminkin kertonut, ylläpidän näille kaveruksille omaa instagram-sivua. Päivittäiset koirakuvani ovat herättäneet vallan mukavasti kiinnostusta ja ystävänpäivänä ylittyikin jo 1000 seuraajan rajapyykki. Mukavaa, että saan ilahduttaa kuvillani niinkin useita!

Kahvipaketeista joutsenpariskunnaksi

Isovanhempani viettivät 50-vuotishääpäiväänsä joulukuun alussa. Lahjatoiveita tiedustellessani mummo totesi tavaraa olevan jo ennestään aivan liikaa, joten päädyin muistamaan heitä kahvipapujen pakkauksista tehdyin joutsenin. Ajatuksena oli, että nämä joutsenet kun ovat jo kertaalleen kierrätettyjä, ei niitä tarvitse pyöritellä maailman tappiin nurkissa, vaan ne voi hyvillä mielin halutessaan hävittää. Roskiinhan tyhjät kahvipaketitkin päätyvät.

recycled swansrecycled swans

Äiti oli kuskannut minulle ison kasan kahvipusseja, joiden kuvittelin olevan hopeisia sisukseltaan, mutta joutsenten tekoon ryhtyessäni sain todeta niiden olevan valkoisia. Tämä osoittautui vallan mainioksi sattumukseksi, sillä valkoinen lopputulos miellytti omaa silmääni jopa hieman enemmän, kuin aiemmin näkemäni kokohopeiset joutsenet.

Yllä esiintyvän joutsenen tein suurimmaksi osaksi täältä löytämäni ohjeen pohjalta. Joutsen koostuu muuten kokonaan valkoisista palasista, mutta sen siipien keskiössä ja nokassa on käytetty hopeisia paloja. Silmiä en laittanut lainkaan, sillä halvat muovisilmät ja muut viritykset tekevät lopputuloksesta mielestäni epäsiistin.

recycled swansrecycled swans

Tämä toinen joutsen olikin sitten vallan oma kokeiluni, joka lähti liikkeelle vahingon kautta, kun aloin latomaan paloja kerroksiin väärin päin. Tästä syntynyt pinta oli kuitenkin sen verran kivannäköinen, että päätin tehdä koko joutsenen samalla tyylillä valmiiksi. Lopputulos on ainakin omaan silmääni ihan toimiva ja joutsen näyttää ikään kuin keraamiselta. Tämä yksilö on muuten kokovalkoinen, mutta nokaksi sekin sai hopeisen palan.

Molemmat lintuset lastasin hopeisilla enkelikarkeilla, jotka sopivat kivasti nokkien sävyn kanssa yksiin.

recycled swans

Sain marraskuun puolella Sydämellistä-blogin Henskulta liudan jouluisia kysymyksiä, joihin ajattelin vastata jo joulukuun alkupuolella. Koulukiireet veivät kuitenkin mennessään, eikä aikaa varsinaisiin joulupostauksiin ole tänä vuonna liiennyt lainkaan. Vielä ei ole kuitenkaan myöhäistä, sillä eletään vasta jouluaaton aattopäivää, joten liitän oheen vastauksiani muutamiin Henskun kysymyksistä!

recycled swans

1. Joululaulujen top 5? Hassua kyllä, meillä ei kuunnella lainkaan joululauluja, mutta niiden melodioita hyräillään ympäri vuoden (erityisesti kesällä). Isäntä ei sanojensa mukaan pidä lainkaan joululauluista, mutta hän on meistä se, joka useammin aloittaa jonkin joulukipaleen hymisemisen tai lauleskelun. Yleisimmin kuultuja melodioita taitavat olla Kulkuset ja Petteri Punakuono.

2. Jouluperinne, josta et luovu? Joulupukki ja noitarumpu on katsottava jokaisen joulun aikaan, mieluiten pariinkin kertaan. Joulukoristeiden on lisäksi oltava pääpiirteittäin samoja vuodesta toiseen.

3. Oletko aloittanut jotain uusia, omia jouluperinteitä? Millaisia? Tämä joulu on vasta toinen, jonka vietämme ihan oman pienen laumamme kesken kotona, joten omia perinteitä ei ole vielä ehtinyt syntyä. Toivon, että vuosien mittaan saamme rakennettua jotain ihan omaa sisältöä jouluihin, sillä perinteet ovat ihania.

glass swans
Äidin vanhat lasijoutsenet löytyivät mummolan vitriinistä

4. Mikä on jouluruokasuosikkisi, entä -inhokkisi? Heh, inhoaminen on ehkä vähän turhan vahva ilmaisu, mutta minä en pidä oikeastaan yhdestäkään jouluruuasta. Olenkin kovasti yrittänyt pohtia, mistä ruuasta voisin tehdä itselleni oman jouluperinteen. Tänä vuonna lautaseltani löytyy uunilohta, punajuurigratiinia, karjalanpiirakoita & paljon juustoja, ei lainkaan hullumpaa.

5. Paras joulusuklaa? Tähän kysymykseen koitan tänä jouluna etsiä vastausta. Tätä varten olen haalinut itselleni 4 erilaista konvehtirasiaa, joista aion tehdä jonkinlaista vertailua loppuviikon aikana. Testissä mukana ovat Panda, Marabou, Fazer & J.D. Gross. Suklaaövereitä odotellessa!

6. Joulu omassa rauhassa vai sukuloiden? Omassa rauhassa, ehdottomasti! Sukulaisia on ihana nähdä aina aika ajoin, mutta koti on ainoa paikka, jossa pystyn rentoutumaan täysin. Kylässä saa useimmiten jatkuvasti pelätä oksentaako Hera matolle tai unohtaako Iris pyytää ulos, yritäpä siinä olla rennosti.

glass swans

7. Hyasintti, amaryllis vai joulutähti? Hyasintti on minulle se ainoa oikea joulukukka!

8. Mitä aiot tehdä joululomalla? Loman aikana olisi tarkoitus ainakin puuhastella mukavia juttuja Heran ja Iriksen kanssa, pelata kasoittain retropelejä, syödä liikaa suklaata, leipoa herkkuja, kehitellä uusia tuotteita huopakorujen rinnalle sekä suunnitella blogin sisältöjä uudelle vuodelle.

Näiden kuvien ja tunnelmien myötä toivotankin teille oikein iloista ja rentouttavaa joulua!

Frog Green Baby Converse – Sammakomaisen vihreät vauvatennarit

Nyt on kuulkaa takana sellainen tehoviikonloppu, ettei taas hetkeen ole ollut moista! Lauantaina kävin mummoni kanssa Pieksämäen uudessa “Joulutori Veturitalleilla”-tapahtumassa ihastelemassa kädentaitajien taidonnäytteitä ja tekemässä ihania löytöjä, jotka varmasti esittelen teille myöhemmin. Joulutori oli saanut ihmiset liikkeelle suurin joukoin ja löytyipä tuntemattomien naamojen seasta myös useita sukulaisia. Ihanan pieni paikkakunta!

crochet baby conversecrochet baby converse

Joulutorilta kotiuduttuamme iltapäivä ja ilta vierähtivätkin sitten virkkuuhommissa. Mummo oli pyytänyt minua tuomaan tullessani yhdet poikavauvalle sopivan väriset vauvatennarit, mutta sairastelujen ja koulukiireiden lomassa en niitä ollut etukäteen ehtinyt tehdä. Eipä tuo onneksi haitannut, kun sain nämä hyvin tehtyä paikan päälläkin. Ylläolevasta kuvasta saa jonkinmoista osviittaa töppösten kokoluokasta. Saajan ikä ei ollut tarkkaan tiedossa, joten koosta tuli tarkoituksella vähän reilumpi.

crochet baby conversecrochet baby converse

Kuvausassistenteiksi löysin mummolan kirjahyllystä neljä pientä suloista posliinisammakkoa, jotka äitini on joskus saanut tuliaisina ja hyljännyt kotoa pois muutettuaan. Täytyy ehkä joskus adoptoida nämä, jos eivät äidille kelpaa! Kaverusten väritys sopi hienosti tossujen värin kanssa yksiin ja innostuinkin jälleen ottamaan hieman enemmän kuvia, kuin ehkä tarve olisi ollut.

crochet baby converse crochet baby converse

Sunnuntaina oli leipomishommien vuoro. Puoleen päivään mennessä olimme mummon kanssa ehtineet pyöräyttää yhteensä yli 80 riisi- ja perunapiirakkaa sekä neljä pellillistä pipareita. Piirakoiden teko kävi todella joutuisasti, kun mummo kaulitsi kuoret ja auttoi niiden täyttämisessä ja minä hoidin reunojen rypyttämisen. Nyt saavat läheiset jouluksi uunituoreita karjalanpiirakoita.

Piparit pääsevät vielä myöhemmin näytille, jahka saan ne koristeltua. Innostuin uudesta koiramuotistani ehkä vähän liikaakin, sillä piparien teemaksi muodostui “koirat ja niiden lelut” ja uunipellit täyttyivät noutajien lisäksi pikkuisista nalleista ja possuista.

crochet baby conversecrochet baby converse

Tervehdys Huopakorutehtaalta

Haaveenani on jo pitkään ollut perustaa oma käsityöalan yritys tai päästä muutoin työskentelemään hommiin, joihin käsillä tekeminen kuuluisi oleellisesti mukaan. Tämänhetkisten yliopisto-opintojeni ohessa ei millekään kovin suurelle ja aikaa vievälle panostukselle toki ole sijaa, mutta ajattelin kokeilla ensi vuoden puolella, miten pienimuotoinen Etsy-myynti ottaisi onnistuakseen.

Nyt minun onkin ilo vilauttaa teille ihkaensimmäistä omaa tuotettani, jonka parissa olen touhunnut viimeaikoina tiiviisti. Nämä heijastavat huopakorut saivat alkunsa pari vuotta takaperin, kun voimisteluajoilta jäänyt rakkaus paljettien ompeluun nosti taas syksyn kilpailukauden lähestyessä päätään. Kimaltaville vaatteille tai kisapuvuille ei ollut enää tarvetta, joten paljetit päätyivät koristamaan eri värisiä huopakukkasia helmien ja strassien kaveriksi. Lisäsin mukaan myös palan heijastinkangasta, sillä pieni lisänäkyvyys ei ole kenellekään pahitteeksi.

Mietiskelin tuossa, että olisi kiva laittaa pieni huopakoruarvonta pystyyn vielä ennen joulua. Mitäs olette mieltä, olisiko sellaiseen kiva osallistua, vai onko idea jo alkuun täysi pannukakku?

Hintaa näillä kukkasilla on 15e/kpl ja värivaihtoehtoja löytyy 12 erilaista. Mikäli kiinnostus koruja kohtaan heräsi tai jokin jäi askarruttamaan mieltä, tiedustelua voipi lähettää osoitteeseen julia.romanov [ät] gmail.com

Marraskuista mökkeilyä ja muita koirakuulumisia

Venytin marraskuun koirakuvien julkaisua tarkoituksella viikonlopun yli, sillä toivoin saavani viikonlopun mökkireissulta kauniin talvisia otoksia. Toisin kuitenkin kävi, kuten varsin vehreästä otsikkokuvastakin näkyy. Mikäli lämpötila ei olisi ollut pakkasen puolella, olisi aivan hyvin voinut kuvitella viettävänsä elo-syyskuista metsäretkeä.

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Loka-marraskuun taitteessa kävimme jälleen isovanhempieni tykönä. Kelit olivat jo sen verran kylmät, ettei mökillä tarjennut olla yötä, mutta olihan se silti käytävä tarkistamassa kaikki uudet hajut ja myyrän kolot, mitä edellisen vierailun jälkeen oli ehtinyt syntyä. Iris löysi itselleen uuden leikkikaverin haravasta, joskin haravan kanssa työskennellyt mummoni oli tästä leikistä vähän eri mieltä. Hera innostui loikkimaan ilmaan heiteltyjen lehtikasojen perässä. Aina kun lehdet heitettiin ilmaan, hyppäsi Hera niiden perään suu apposen ammollaan.

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Talven ensimmäisistä lumista ehdimme iloita muutaman päivän verran. Metsässä oli aivan upean näköistä, kun puiden oksat notkuivat lumikuorrutuksessa muodostaen kauniita holvikaaria. Iriskin oli aivan innoissaan nähtyään elämänsä ensimmäiset lumikinokset. Harmikseni emme arkena ehtineet metsään tarpeeksi valoisalla. Hämärässä metsässä mustien koirien kuvaaminen ilman salamaa on aika toivoton homma, varsinkin kun kuvattavat vipeltävät kovaa vauhtia ympäriinsä.

Päivässä ilmestyneet kinokset katosivat lopulta melkein yhtä nopeasti, joten tällä hetkellä kaupunkimaisema on synkän harmaa ja märkä. Tälläinen keli ei juuri inspiroi kaivamaan kameraa esille, joten toivonkin oikein lumisateista joulukuuta!

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Marraskuun viimeistä viikonloppua vietimme Keuruulla. Hera ja Iris pääsivät juoksemaan metsässä sydämensä kyllyydestä, kun teimme molempina päivinä parin tunnin mittaiset retket mökille. Erityisesti suolla juoksentelu ja kantojen juureen kertyneiden vesilammikoiden pärskyttely osoittautuivat mieleiseksi tekemiseksi.

flatcoated retriever flatcoated retriever

Kaiken touhottamisen jälkeen autokopasta löytyi aika väsyneen näköinen parivaljakko. Mökkiretkien lisäksi marraskuuhun on mahtunut ainakin Iriksen koirakoulun jatkokursseilua, hihnakäytöksen harjoittelua, metsälenkkejä lähimetsässä sekä aarteenetsintää, luiden nakertelua ja aamuisia rapsutteluhetkiä kotosalla. Mukavaa ja tavallista arkea siis.

Eilen ripustin Heran ja Iriksen joulukalenterin keittiöön paraatipaikalle ja tänään aloitimmekin aamun ensimmäisestä luukusta löytyneillä herkuilla. Kyllä nyt kelpaa odotella joulua, etenkin kun tytöillä on juhlapäivien ruokalistalla sellaisia herkkuja kuin sydäntä ja maksaa!

Ps. Muistathan, että meidät löytää myös instagramista @fabaflatcoats. Mikäli kaipaat päiviisi piristystä iloisista koirakuvista, kannattaa tilimme edottomasti kurkata!