Mökkikesän muistoja vol. 2: Paluu vuoteen 2012

Minulla on paha tapa olla äärimmäisen laiska siivoamisen suhteen. Pyykinpesun, lattioiden imuroimisen ja pölyjen pyyhkimisen lisäksi tämä pätee myös tietokoneen kuvakansioiden järjestelyyn. Tuhannet kuvat ovat sikin sokin sekaisin, eikä ylimääräisiä otoksia ole tietenkään poistettu tilaa viemästä. Ajoittain teen päätöksen kansioiden siivoamisesta, mutta se projekti kaatuu aina heti alkuunsa, kun tajuan kuvien järkyttävän suuren määrän. Sekametelisopan positiivisena sivuvaikutuksena on kuitenkin sen yllätyksellisyys; koskaan ei voi tietää mitä unohdettuja kuva-aarteita eteen mahtaakaan tupsahtaa. Tällä kertaa löysin kokonaisen kansiollisen mökkikuvia vuoden 2012 keskikesältä, joiden parhaimmiston halusin tuoda tännekin näytille. Tuohon aikaan ei ollut vielä Heraa, Rheaa tai tuota isäntääkään (jonka kanssa tosin alettiin tapailla jo paria viikkoa myöhemmin).

Ps. Eikö olekin ihana tuo mökkitietä osoittava tennismaila?

Vaikka vuodet vierivät, pysyy eväspuoli aina yhtä herkullisen samanlaisena. Oli sitten kevät, kesä tai syksy, yksi oleellisimmista asioista mökillä ovat mummon tekemät lätyt kotitekoisella omenahillolla höystettynä. Kesäisin lettujen syönnin kaveriksi on vielä kaivettava esiin kasa äitini lapsuudesta peräisin olevia Aku Ankkoja. Muita vakioherkkuja, joita on tarjolla jokaisella mummolavierailulla, ovat mustikkapiirakka sekä suolasienet ja karjalanpiirakat. Tuossa maailman parhaassa mustikkapiirakassa on ohuen pohjan päällä paksu kerros mustikkahilloa ja kokonaisia mustikoita. Nam!

Blogin aihepiirin perusteella ei liene kovin suuri yllätys, että minun on mökilläkin päästävä näpertelemään aina jotain pientä. Vuonna 2012 opettelin Juhannuksen kunniaksi saunavastojen sitomista. Homma oli melko helppoa muutoin, mutta sidontaan tarkoitetun koivunoksan notkeaksi venkuttelu vaati hieman kärsivällisyyttä. Nallekin sai juhlavan Juhannusasun, kun keräilin kesäkukkia ja väkersin niistä sille seppeleen. (Oikeastihan tein seppelettä aluksi itselleni, mutta onnistuin tekemään siitä niin ison, ettei se pysynyt päässäni lainkaan!)

Mökin lähellä on vanha kalkkitehdas, joka on aina ollut mielestäni todella nätti rakennus. Erityisesti tuo savupiipusta kasvava puu on hirmu sympaattisen näköinen. En ole asiasta aivan varma, mutta tehdas taitaa olla yhä jonkinasteisessa käytössä. Harmillista sinänsä, sillä sen pihassa olisi todella hienot puitteet ottaa valokuvia!

Tein joskus pienenä ison kasan hienoja ikkunataideteoksia, joihin lukeutuivat näiden mummoa ja pappaa esittävien pusukalojen lisäksi mm. joukko erivärisissä sienitaloissa asuvia karvapörriäisiä. Rapistuneet ja halkeilleet pörriäiset koteineen on jo useita vuosia sitten rapsuteltu pois, mutta tämä pusukalakaksikko on yhä vain ikkunaa koristamassa. Kovasti ovat nekin rapistuneet, mutta ovat siitä huolimatta saaneet säilyttää paikkansa.

Advertisements

2 thoughts on “Mökkikesän muistoja vol. 2: Paluu vuoteen 2012

  1. Tulipas ihan mummolan mökkiä ja kesää ikävä. Niin hienosti olet tunnelman saanut kuvattua. Muistan kun pinenä piiperona väsäsit niitä ikkunataideteoksia :). Onneksi koiraperheenjäsenten myötä tuo sinun siivouslaiskuus on pakosti hellittänyt ja teillä on ihan siistiä :).

    Like

    1. Mökki on paras paikka ❤ Harmittaa vähän, kun ei ole niistä sieniasumuksista ollenkaan kuvaa olemassa, ne oli hauskoja! Kyllä siivouslaiskuus on yhä voimissaan, vieraiden tullen on hyvä vähän enemmän panostaa 😀

      Like

Mitäs tuumasit?

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s