Iris tuli taloon

Tänään on siinä mielessä haikea päivä, että rakas putimuksuni Rhea on ollut jo kuukauden päivät poissa. Ikävä ja suru on edelleen suurta, mutta niille ei oikein voi tehdä mitään muuta kuin antaa ajan kulua. Sen sijaan Rhean jättämä valtaisa aukko on nyt hieman pienempi, sillä aukon kohdalle tupsahti eilen pienenpieni seitsemän viikon ikäinen flattineiti Iris. Pienen pennun kaitsemisessa on sen verran kädet täynnä työtä, ettei aikaa ehdi käyttää pelkästään murehtimiseen, eihän pikkuneidin temmellystä kertakaikkiaan voi katsella hymyilemättä. Ehkäpä meidänkin perheessä alkaa taas elämä voittaa vastoinkäymisten jälkeen!

Iris on viralliselta nimeltään Majakkasaaren Sadekuuro ja tuolle nimelle uskollisesti oli pennun hakureissu melkoista kuurosadetta täynnä. Kasvattajan pihaan ajaessa oli niin kova rankkasade käynnissä, ettei Iriskään tahtonut tehdä pissaa ulos vaikka sitä varten neiti oli sinne tuotu. Poislähtiessä keli oli onneksi aivan toinen ja olimme vielä pitkän tovin pihalla auringonpaisteessa ennen kotimatkan aloittamista. Olosuhteet olivat myös sopivan valoisat vauhdikkaan pennun kuvaamisen kannalta ja saatiin kotiinlähtöpäivältä kivoja kuvia albumin täytteeksi.

Vaikka Iris on jo kolmas flattimme, on pikkuneiti perheemme ensimmäinen oikein kunnon “vauvakoira”, Hera ja Rhea kun ovat olleet jo 3,5kk ikäisiä ja tuplasti isompia meille tullessaan. Pikkuruisen nakottajan pihatouhuja oli hauskaa seurata, se kun on vielä ihan tuollainen karvapallo kun raajat eivät ole päässeet venähtämään. Kasvisruokakokeiluja suoritettiin voikukkaa maistellen ja sirkuskoiran elkeet olivat hienosti hallussa. Myös auton alus käytiin tarkastamassa pariin otteeseen, muttei Iriksestä ainakaan kovin perusteellista mekaanikkoa taida isona tulla!

Iriksen pentue on siis Majakkasaaren S-pentue, johon kuuluu yhteensä 7 pentua. Pennuille on kaikille keksitty hirmu suloiset nimet ja pikku Sadekuuromme sisaruksia ovat tytöt Sadepisara ja Sateenkaari, sekä pojat Salakuljettaja, Salaneuvos, Salamatkustaja ja Salamannopea. Kun kävimme kolmisen viikkoa sitten katsomassa pentuja, mieleen jäi erityisesti vihreällä pyllymerkattu Salaneuvos, joka oli kokoajan jaloissa pyörimässä vimmatun häntävipsutuksen kera. Toivottavasti tuo ihana pikkumies säilyttää samanlaisen elämänilon isoksi kasvaessaan!

Kotimatkan ainoat ininät saatiin kuulla kasvattajan pihassa, mutta nekin lakkasivat melkein heti matkan alettua. Paikallaankin maltettiin olla aika hyvin, mitä nyt pariin otteeseen Iris yritti kiivetä niskaani. Nyt alkaa ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissa olla ohi ja tähän asti se on mennyt oikein mainiosti. Aamu-ulkoilulla saatiin nuuhkaista ystävällistä koiranaapuria, päivällä meillä kävi vieraita rapsutuksia antamassa ja lisäksi ollaan onnistuttu tekemään kaikki tarpeet pihamaalle.

Hera on ollut uudesta tulokkaasta hieman ihmeissään, kun oli taas ehtinyt tottua olemaan perheen ainoa karvakaveri. Tuskin siinä kuitenkaan kovin kauaa menee, että Hössökin tottuu uuteen tulokkaaseen, jonka kanssa saa toivottavasti viettää monta yhteistä vuotta. Mitään muuta en toivo niin kovasti kuin sitä, että Iris saisi kasvaa terveenä isoksi!