Pupsit instagramissa ja muita heinäkuun koirakuulumisia

flatcoated retriever

Olen jo pidemmän aikaa pähkäillyt, mitä teen jatkuvasti lisääntyvällä koirakuvien kokoelmallani. Tämän blogin osalta haluan pyrkiä pitämään pääpainon käsillätekemisessä ja koirajuttuja tuntuu aina välillä kertyvän niin paljon, että pelkästään niillä täyttäisi kokonaisen blogin. En kuitenkaan usko, että minusta olisi ylläpitämään kahta laadukasta ja tyydyttävää tahtia päivittyvää blogia, joten kompromissina päädyin tekemään blogiin säännöllisen kuukausikatsauksen koirakuulumisista. Nämä katsaukset ilmestyvät aina kunkin kuun viimeisenä keskiviikkona ja ne on omistettu yksinomaan koirajutuille ja -kuville. Kaikki ne kymmenet kuvat, jotka eivät näihin katsauksiin mahdu, päätyvät jatkossa koiriemme uudelle instagram-tilille @fabaflatcoats. Näin pääsen ilahduttamaan kuvillani myös muita koirien ystäviä, eivätkä kaikki kivat kuvat unohdu pelkästään tietokoneen syövereihin. Jaan tilillä päivittäin niin järkkärillä otettuja parempia kuvia, kuin kehnompilaatuisia kännykkäräpsyjä hauskoista tilanteista. Kaikki koirien ystävät ovatkin lämpimästi tervetulleita seurailemaan karvaista menoa myös instagramin puolelle!

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Heinäkuu on mennyt isolta osin mökkeilyn merkeissä. Alkukuusta kävimme viikonloppureissulla isovanhempieni mökillä Itä-Suomessa. Perille päästyämme Iris kävi heti ensitöikseen sisällä mökissä tutustumassa ja ehdin juuri todeta mummolle, että matot kannattaisi ottaa pois lattialta pissivaaran takia, kun pikkuneiti oli jo tyytyväisenä pisulla pöydän alle levitetyllä matolla. Noh, ei se mitään, loput matot pois lattialta ja ulos leikkimään. Eipä siinä kovin kauaa mennyt, kun neiti pönöttikin jo keskellä mummon valkosipulipenkkiä ja hyöri ja pyöri niin, että puolet kasveista menivät ihan sikinsokin.

Ei Iris kuitenkaan ollut ainoa, joka hökelsi ympäriinsä tehden pieniä kommelluksia, sillä onnistui Herakin katkaisemaan vahingossa erään hieman kehnosti tuetun katajan juostessaan täysillä sitä päin. Tästä mummo oli kuitenkin kovasti iloinen, sillä hän oli jo pitemmän tovin halunnut kaataa tämän kyseisen yksilön “maisemaa rumentamasta”.

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Keli oli tuolloin melko sateeton, mutta koirat olivat silti jatkuvasti aivan litimärkiä temuttuaan innoissaan rantavedessä. Edellisellä reissulla vesi oli vielä niin kylmää, ettei Hera käynyt järvessä juuri lainkaan, mutta tällä kertaa saatiin nähdä mitä hienoimpia loikkia ja molskahduksia. Sellainen erikoinen yksityiskohta näissä hypyissä oli, että laiturin sivureunoilta kyllä pompittiin komeasti, mutta aivan laiturin päädystä piti aina tehdä sellainen varovainen maha edellä valuminen veteen. Iris ei vielä lähtenyt polskimaan tai harjoittelemaan uimahyppyä, mutta juoksi aina innoissaan Heraa vastaan tämän loiskutellessa rantaan.

flatcoated retriever flatcoated retriever

19.7 oli tavallista juhlavampi päivä, sillä Hera ehti tuolloin jo puolentoista vuoden ikään. Hössössä on nyt Iriksen tulon myötä näkynyt aika paljon mustasukkaisuutta, kun se ei enää saakaan automaattisesti ehdotonta huomiota vain itselleen, vaan rapsutukset ja namut pitäisi taas jakaa jonkun toisen kanssa. Mitäs kummaa se sellainen on olevinaan? Olen myös ehkä itse syyllistynyt hieman siihen, että keskitän suurimman huomioni ja huolenpitoni ipanaan, joka on vielä niin kovasti pienempi kuin isosiskonsa. Tätä “suosimista” olen pyrkinyt vähentämään omistamalla Heralle ihan omia rapsutus- ja leikkituokioita, jotta se huomaisi edelleen olevansa minullekin ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin aina ennenkin.

Joku pitkäaikaisempi lukija saattaa ehkä muistaa, kuinka Hera oli etenkin pikkupentuna todella tehokas “kahlekuningas“. Olin jo ehtinyt ajatella, että tämä taipumus oli jäänyt taakse, mutta alkuviikolla mökiltä kotiutuessamme se nosti taas päätään. Parkkeerasimme auton kerrostalomme alaovelle tavaroiden purkua varten ja veimme koirat odottamaan kotiin. Pistin molemmat neidit kylppäriin lapsiportin taakse odottamaan, että saisimme tuotua matkatavarat sisään ilman enempiä jaloissa hyörimisiä ja jätin kotioven aivan pikkuisen raolleen, jotta avaimien kaivelulta vältyttiin. Tämähän johti tietysti siihen, että saatuamme ensimmäiset kantamukset autosta rappukäytävään, jolkotteli Hera riemastuneena meitä vastaan rappusista. Ei sillä ollut minkäänlaista aikomusta lähteä karkuteille, niinkuin ei ole koskaan aiemminkaan ollut, Hessu vain halusi osallistua siihen mitä mekin tehtiin.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

25.7 oli puolestaan Iriksen aika täyttää 4 kuukautta. Ipanalla oli tuolloin painoa tasan 15kg, joka oli jo 10kg enemmän kuin uuteen kotiin seitsenviikkoisena muuttaessa. Kehonhallinta alkaa onneksi olla myös sellaisella tasolla, että päästään vihdoin laskeutumaan rappuset turvallisesti kävellen, Iris kun ei ole enää oikein sellaista sylikoirakokoa, joka olisi helppo kantaa ulos. Ipana on saanut myös niinkin kauniin lempinimen, kuin jätemylly, sillä se söisi mieluusti ihan kaiken, jos vain saisi. Ihan sama onko kyseessä salaatinlehti, mansikka vai Heran oksentama ruoka-annos, se kyllä katoaa ihan yhtä tehokkaasti kuin maailman herkullisin lihakimpale, jos sattuu päätymään Iriksen haltuun.

Hihnaulkoilujen yhteydessä on viimeaikoina tullut vastaan aika erikoisia pelottavuuksia. Se nyt tuntuu vielä ihan järkeenkäyvältä, että säikähdetään kun iso ja pelottava koira haukkuu kovaan ääneen ohikulkiessaan, mutta esimerkiksi tällä viikolla pikkuneiti pelkäsi ihan tosissaan kovaäänistä tuulta, joka pauhasi muutoin täysin autiolla pihatiellä. Toinen outo pelkotapaus sattui, kun kävin Iriksen kanssa kuun alkupuolella hevostallilla. Hevoset olivat toki aika jänniä, muttei niitä juuri pelätty vaikka isoja olivatkin. Niiden kakkaa olisi myös ollut tosi kiva syödä (Iriksen mielestä), jos siihen vaan olisi saanut luvan. Käytiin myös harjaamassa aasilta talviturkkia pois. Se oli vielä vähemmän pelottava kuin hevoset ja senkin kakkaa olisi tehnyt mieli syödä (edelleen Iris kyseessä). Reissu oli siis kaikinpuolin täynnä onnistunutta positiivista sosiaalistamista (ja kakkaa), mutta auta armias kun oli poislähdön aika ja keskelle maantietä oli ilmestynyt valtava hevosen läjä. Se oli niin pelottava, että oli äkkiä juostava aidan taakse piiloon moneen kertaan ennenkuin onnistuttiin kulkemaan sen ohi, jotta päästiin autolle. Naureskeltiinkin kotimatkalla, että Iriksen reissussa sekä parasta, että pelottavinta oli kakka!

Nyt meillä on edessä vielä monta ihanaa mökkeilyn täyteistä viikkoa ennen arkiseen aherrukseen paluuta. Elokuun lopulla palataan Ipanan kanssa koulutushommien pariin alkeiskurssilla, jossa päästään opettelemaan lisää tarpeellisia taitoja elämää varten. Karvaisiin kuulumisiin palataan laajemmin taas ensi kuussa, muistakaahan sillä välin kurkkia pupsien menoa instagramin välityksellä!

 

Advertisements

2 thoughts on “Pupsit instagramissa ja muita heinäkuun koirakuulumisia

Mitäs tuumasit?

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s