Voihan mörköikä ja muita syyskuun koirakuulumisia

Kuten jo edellisen kuulumispostauksen lopuksi uumoilin, on syyskuu vierähtänyt suurimmaksi osaksi mökkiretkien ja koirakoulun parissa. Iriksen kuusiviikkoinen alkeiskurssi tuli päätökseensä viime viikolla ja olin kyllä varsin tyytyväinen kurssin antiin. Iris oppi hienon keskittymiskyvyn harjoittelua varten ja minä sain paljon hyödyllistä tietoa koirien käyttäytymisestä ja toimivista opetustekniikoista. Seuraava etappi Ipanan kanssa on hioa perusjuttuja sujuviksi marraskuussa alkavaa Rally-toko-kurssia varten.

flatcoated retriever flatcoated retriever

Herakin on päässyt hyötymään alkeiskurssilla opituista asioista mm. erilaisten aktivointitemppujen muodossa, jonka lisäksi olemme vihdoin saaneet hihnakäytöstä hiottua rauhallisemmaksi. Mikäli toisia koiria ei ole näköpiirissä, kulkee Hera jo erittäin kauniisti ja poukkoilematta, eikä korvatkaan katoa enää täysin. Nyt kun vielä saa toisiin koiriin kohdistuvan liiallisen mielenkiinnon kitkettyä, ei hihnakäytöksessä ole enää moitittavaa. Erityisesti räksyttävät pikkukoirat saavat Hössön käymään aivan ylikierroksilla, eikä muitakaan koiria osata lähietäisyydeltä ohittaa nätisti, mutta eiköhän parilla tehokkaalla yksityistunnilla löydetä sopivat keinot ohituksienkin oppimiseksi!

flatcoated retriever

Syyskuu on pitänyt sisällään myös aimo annoksen mörköikää. Iris on pelännyt muun muassa liikennekaartiota, valkoista pyöreää kukkaa, voimakasta tuulta sekä viimeisimpänä harjoitusriistojen hajua. Yhdellä koirakoulutunnillakin pääsi käymään niin, että häiriöääniharjoituksessa käytetty lehmän ääntä pitävä pehmolelu laittoi Ipanan aivan täysin pois tolaltaan.

Ehkäpä pahin mörkötapaus sattui kuitenkin kuun alkupuolella, kun epätavallisesta pelokkuudesta ei ollut vielä saatu mitään viitteitä. Harjoittelimme kovan pamauksen sietoa pamauttamalla pari isoa kiinalaista, joka oli Ipanallekin jo tuttu juttu vanhastaan, mutta tuolla kertaa Iris säikähtikin oikein kunnolla ja maastoutui pitkäksi aikaa liiterin alle.

Tähän mörköilyyn kun vielä yhdistyi erittäin tiukassa istuvat yläkulmahampaat, joita heiluteltiin ja vemputeltiin monta viikkoa, ei syyskuussa tainnut Iriksen näkökulmasta olla kovin paljoa kehuttavaa..

flatcoated retriever flatcoated retriever

Kuukaudesta olisikin voinut helposti jäädä Iriksen osalta vähän tylsä mieli, mutta kaikeksi onneksi kuun viimeisenä viikonloppuna päästiin tapaamaan Ipanan sisaruksia omistajineen kasvattajan järjestämille pentuetreffeille. Päivän ohjelmassa oli perustottelevaisuustreeniä, hyvää ruokaa, trimmausta sekä näyttely- ja noutoharjoituksia. Perustottelevaisuusjutuissa sain ilokseni huomata harjoitusten tuottaneen tulosta, sen verran hyvin Iris keskittyi vaikka ympärillä oli neljä sisarusta, äiti ja isoäitikin. Noutoa ei sen sijaan oltu vielä harjoiteltu kotioloissakaan, joten siltä osin seurailtiin vain sisarusten hienoja suorituksia. Mukava päivä loppui vauhdikkaasti, kun pennut päästettiin kirmaamaan lammasaitaukseen. Iris otti tietenkin ensitöikseen kunnon hajustuksen lampaanläjissä kieriskellen, mutta intoutui onneksi myös juoksemaan velipoikien mukana.

Hera odotteli pentuetreffien ajan kotosalla, muttei suinkaan yksin, sillä Jyväskylään muuttanut pikkuveljeni tuli pitkästä aikaa kylään tuoreiden maksanamien kera. Ei siis lainkaan hullumpi päivä Hössöllekkään!

25.9. oli myös Iriksen pentueen puolivuotispäivä. “Virallinen” puolivuotiskuva olisikin tarkoitus ottaa tänä viikonloppuna mökillä, toivottavasti kelit suosivat!

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Mökkipuuhiin ehti lukeutua ainakin kanoottiajeluita, vesileikkejä, puunkarahkojen retuuttamista sekä metsäretkiä mustikoita poimien. Kalaherkkuja unohtamatta.

Muistuttelempa vielä, että koirakuvien ystävät löytävät meidät myös instagramista @fabaflatcoats. Tervetuloa seurailemaan! Uudet koirakuulumiset ilmestyvät blogin puolelle taas lokakuun viimeisenä keskiviikkona, kuulemisiin!

 

Advertisements

4 thoughts on “Voihan mörköikä ja muita syyskuun koirakuulumisia

  1. Voi mörköilijää! Meillä Ruska pelästyi vuodenvaihteen raketteja ollessaan muutaman kuukauden vanha, ja siitä on jäänyt pysyvä kammo kovia pamauksia kohtaan :/ Ukkonen on ihan hirviö, ja varsinkin jos onnistuu näkemään välkkeen taivaalla, niin paniikki on taattu.

    Like

    1. Voi ressukkaa 😦 Tuo paukkukammo on tosi kurja juttu, kun ei niitä ääniä oikein pääse kunnolla karkuun sisälläkään. Vähän kyllä jännittää jääkö Iris paukkuaraksi vaiko ei, täytyy vielä koettaa totutella..

      Like

Mitäs tuumasit?

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s