Rakkaus Pelikonsoleihin

Minä pidän hirmuisesti vanhoista pelikonsoleista. Ne ovat jo pelkästään ulkonäöltään nostalgisia, mutta niille on myös tehty kaikista parhaat pelit. Esimerkiksi Playstation 1:lle oli kymmenittäin loistavia pelejä, kun taas Playstation 3 on varta vasten ostettu Netflixin ja DVD-leffojen katselun välikappaleeksi, sillä sille ei ole olemassa ainoatakaan kiinnostavaa peliä.

Meillä vanhat pelit ja konsolit ovat nykyään enimmäkseen olohuoneen koristuksena, joskin sopivan välin tullen pelailen muutamia pelejä edelleen.

5

Tämän postauksen innoittajana toimi viime viikolla mieheltä yllätyksenä saatu Mario Party-peli, jonka hankkimisesta olen haaveillut jo useita vuosia. Pelasin sitä viimeksi ala-asteikäisenä, kun silloisella lastenvahdillamme oli kyseinen peli. Mario Partyn parissa vietetyistä hetkistä jäi niin iloiset muistot, että vielä näin 24 vuotiaanakin toivoin pääseväni sitä vielä joskus pelaamaan.

Yllätys olikin siis enemmän kuin iloinen, kun mies oli kaverinsa kautta pelin minulle löytänyt. Saman tien piti kääntää kämppä ympäri Nintendo 64:sen piuhojen etsintäoperaatiossa, jotta pelaamaan pääsi vielä saman päivän aikana. (Piuhathan sijaitsivat metrin päässä konsolista olevassa matkalaukussa, mutta sieltä katsoin luonnollisesti aivan viimeisenä).

3 6

Playstation 1:sen pelit sekä Game Boy Color ovat edelleen ajoittain käytössä. Erityisesti PS:n Theme Hospital ja Game Boyn Pokémon-pelit ovat kestosuosikkeja.

1 2

Isännän vanha NES viettää eläkepäiviään hyllyn päällä möllötellen. Itse en ole kyseistä konsolia koskaan pelannut, mutta Super Marion testaaminen houkuttelisi kyllä, niitä kun hyllyssä on kolmekin erilaista. Pidän erityisesti tuon peliohjaimen ulkomuodosta, se on jotenkin niin simppeli ja sympaattinen.

Entäpä minkälainen suhtautuminen teillä on pelikonsoleihin?

Tutorial: Reflecting Movember Moustaches

Lumeton pilkkopimeä marraskuu & Movember, mikä loistava lähtökohta DIY-projektille! Suunnittelin tämän viiksien kasvatukselle pyhitetyn kuukauden kunniaksi kasan erimuotoisia heijastavia viiksikoruja, jotka ovat mainio keino lisätä omaa näkyvyyttä pimeässä ulkoillessa.

movember

Tämä oli sen verran nopea ja helppotekoinen juttu, että päätin koostaa muita viiksien ystäviä ajatellen kuvalliset ohjeet. Huomioittehan, että heijastinkankaissa kannattaa suosia laadukkaita, parhaassa tapauksessa virallisesti testattuja kankaita, mikäli näihin koruihin haluaa kunnolla heijastavuutta.

Heijastaviin viiksiin tarvitset näitä:

  • Huopakangasta
  • Heijastinkangasta
  • A4-paperiarkki, kynä, sakset
  • Ompelukone, heijastinkankaan väristä lankaa
  • Hakaneuloja, narua
  • Kuumaliimapyssy

movember

Taita A4-paperiarkki pystysuunnassa kahtia. Hahmottele taitekohtaan haluamasi muotoinen viiksenpuolikas (1). Leikkaa kuvio huolellisesti irti (2) ja avaa taitos (3). Näin saat kaavan symmetrisiin viiksiin.

movember

Jäljennä viikset heijastinkankaan taustapuolelle piirtämällä kaavan reunoja myöten. Toista tämä kaksi kertaa. Leikkaa kuviot irti.

movember

Aseta yksi heijastinkangaskuvio huopakankaalle ja leikkaa samanmuotoinen, mutta muutaman millin verran suurepi kuvio huovasta. Aseta sitten juuri leikkaamasi huopakuvio huopakankaalle ja leikkaa sitä vastaava kappale huovasta. Näin saat kaksi huopakuviota, jotka asettuvat hyvin yksiin, kun ne lopulta liimataan yhteen.

Aseta kappaleet pöydälle siten, että niiden yhteensopivat puolet ovat pöytää vasten. Aseta sitten heijastinkangaskappaleet huopakuvioiden päälle.

movember

Ompele heijastinkangaskuviot huopataustoihin kiinni.

movember

Leikkaa narusta sopivan mittainen pätkä ja solmi se lenkiksi. Levitä kuumaliimaa toisen puoliskon sisäpinnalle, aseta narun solmukohta viiksien keskivaiheille ja paina toinen puolisko tiiviisti päälle.

Huom! Tässä vaiheessa kannattaa olla nopea, kuumaliima jähmettyy todella äkkiä.

movember

Kiinitä hakaneula naruun kiinni seuraavasti: pujota naru kokonaan hakaneulan pienestä päätykolosta läpi, avaa lenkki auki ja pujota viikset siitä läpi. Kiristä.

Valmista tuli!

movember

Viiksimalleja voi kehitellä vaikka joka viikonpäivälle omansa! Kokeilin roikkuvien viiksien lisäksi toteuttaa kuvan oikeanpuoleisimmat viikset pinssikiinnityksellä, jonka voi halutessaan kiinnittää vaikkapa kangaskassin nurkkaan kiinni. Roikkuvan malliset viikset antavat toki paremman näkyvyyden heiluessaan vapaasti ja heijastaen molemmilta puoliltaan, mutta uskon että pinssimallillekin löytyy jokin sopiva käyttökohde.

movember

 

Rhytmic Gymnastics Leotard

Tässä se nyt on, kauan ja hartaasti koulukiireiden ohessa suunniteltu, ommeltu, leikkailtu ja liimailtu projektini: kilpailupuku rytmiseen voimisteluun. Homma laitettiin alulle jo alkukesästä, kun sain tilaisuuden suunnitella aivan alusta alkaen kilpailupuvun eräälle yksilökisaamisesta innostuneelle joukkuevoimistelijatytölle. Lopputulokseen uponneista työtunneista en ole tarkkaan tietoinen, mutta reippaasti jonnekin 100 tunnin yläpuolelle ne lopulta sijoittuivat. Huh!

Pakko kyllä sanoa, että oli ihana päästä pitkästä aikaa koristelemaan puku alusta loppuun itse. Oman voimistelu-urani loppumisesta on ehtinyt vierähtää jo 7,5 vuotta, joten viime kerrasta olikin jo aikaa.

Ainoa työvaihe, jonka ulkoistin muille oli pohjapuvun ompeleminen. Minun saumurinkäyttötaidoillani lopputulokseen olisi vierähtänyt aivan liian kauan aikaa, eikä työn jäljestäkään olisi voinut mennä ihan takuuseen. Ihonvärisestä ja vihreistä lycrakankaista koostuva pohjapuku teetätettiin suunnittelemani mallipiirroksen perusteella Mia-Tuotteella, joka osoittautui oikein kivaksi paikaksi. Ystävällinen palvelu, nopea toimitus ja hyvälaatuinen työn jälki samassa paketissa, eikös siinä ole aika hyvä kombinaatio?

rhythmic gymnastics leotard rhythmic gymnastics leotard

Kukkaköynnöksiä varten leikkasin lehtiköynnökset ja kukat irti kuviokankaasta, jonka jälkeen sommittelin ne paikoilleen nuppineulojen avulla. Tässä vaiheessa oli erityisen kätevää, kun käytettävissä oli sopivankokoinen mallinukke, jonka ylle puvun sai pingotettua. Aikoinaan, kun omia kilpailupukujani koristelin, oli puvun sisään tungettuna milloin mikäkin muhkuratyyny, joka väänsi puvun mittasuhteet aivan pieleen.

Kuvioiden kiinnityksen hoidin käsipelissä neulalla ja langalla ja onnistuimpa ompelemaan ensimmäiset kuviot puvun lisäksi myös mallinuken pintaan kinni. Onneksi virhe tuli melko alussa ilmi, eikä purettavaa ehtinyt kertyä ihan hirmuisesti.

Kun köynnökset oli kiinnitetty paikoilleen, liimailin niihin vielä 1100 strassia tuomaan kimallusta ja näyttävyyttä. Strasseja tuli köynnösten lisäksi myös ihokankaaseen, johon kiinnitin vielä 300 kirkasta hotfix-strassia, jotka olivat minulle uusi tuttavuus. Hotfixit olivat kyllä huomattavasti siistimpiä kiinnittää, mutta liiman kanssa sotkemiseen liittyi silti oma nostalginen fiiliksensä.

rhythmic gymnastics leotard rhythmic gymnastics leotard

Paljetteja puvussa on arviolta ainakin 1000 kpl, ja niitä löytyy kolmessa eri sävyssä (vaalean vihreä, tumman vihreä ja läpinäkyvä). Kiinnityksen päädyin tekemään siemenhelmien avulla, sillä se on huomattavasti nätimpi lopputulokseltaan kuin pelkällä langalla kiinnitetty versio, jossa langat menevät paljetin pinnalla.

Paljettirykelmiä löytyy niin hihoista ja kiiltävän vihreän lycran alueelta…

… kuin kukkaköynnösten ympäriltä ja oikeasta kyljestäkin. Erityisesti nuo köynnösten ympärillä olevat läpinäkyvät paljetit ovat ihania, kun niiden kimallus on sellaista kirkasta ja raikasta.

rhythmic gymnastics leotard rhythmic gymnastics leotard

Puvussa on kiva olla myös jotain pientä jujua, mikä ei välttämättä näy kisamatolta yleisöön saakka, mutta näyttää lähitarkastelussa kauniilta. Tämän puvun pikkujuju syntyi kimaltavista vihreistä helmistä, joista tein kaulakorun ja kivan viimeistelyn helmaan.

Oheiselta videolta näkee vilauksen siitä, miltä puvun kimallus näyttää todellisuudessa. Melko säihkyvä tapaus, eikö totta? Nyt olenkin kovasti pohtinut, tekisinkö itselleni jonkin yltiökimaltavan juhlavaatteen, kun paljettien ompelu oli niin mukavaa. En kyllä tiedä tulisiko sellaiselle mitään käyttötilaisuutta, mutta ajatus kauttaaltaan kimaltavasta pikkumustasta on kovin houkutteleva.

Kohmeinen käärme ja muita lokakuun koirakuulumisia

Lokakuu ei kuulumisten osalta ole ollut kovin tapahtumarikas, mutta onneksi kivoja kuvia ehti karttua taas runsaasti! Heralla alkoi toiset juoksut kuun ensimmäisenä päivänä, joten ollaan aika paljon keskitytty tekemään mukavia aktivointijuttuja ihan kotosalla. Aarteenetsintä, eli ympäri taloa piiloteltujen namipalojen etsiminen nenätyöskentelyllä, on ollut kovasti suosittua viime aikoina. Iriskin oppi homman jujun ihan vain seurailemalla Heran työskentelyä ja tytöt muodostavatkin niin tehokkaan etsintäpartion, ettei puuhassa kauaa nokka tuhise. Haasteena tuppaakin olemaan tarpeeksi vaikeiden piilopaikkojen keksiminen.

Hihnalenkkien yhteydessä ollaan harjoiteltu erilaisia tokojuttuja, jotka ovat olleet etenkin Heralle älyttömän hyödyllisiä. Iriksellä tuppaa ajoittain olemaan vielä vähän turhan paljon energiaa ja innostusta syksyisestä luonnosta, jonka seurauksena hihnakäytökseen keskittyminen meinaa ajoittain unohtua. Eiköhän Ipanakin tuosta hieman rauhoitu, jahka ikää tulee vielä vähän lisää.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

Mökillä ollaan käyty kahteen otteeseen viettämässä ulkoilupäivää, jotta Herakin pääsi juoksuista huolimatta vähän temmeltämään paikassa, jossa toisia koiria ei liiku. Jälkimmäisellä reissulla vastaan tuli hyvin kohmettunut käärme, joka muistutti ikävästi kammottavan luikerolajinsa olemassaolosta. Mistälie johtunee, mutta minä en voi edes selailla käärmeistä kertovaa eläinkuvakirjaa ilman valtavaa kuvotusta ja pelkoa. Onni on, että tämä kohmeinen yksilö oli ainoa, johon olen vuosikausiin törmännyt, vaikka tänäkin kesänä metsissä on rymytty ihan urakalla.

Nyt juoksuaika alkaa onneksi olla ohitse ja päästään hiljalleen palailemaan normaaleihin puuhiin. Loppukuusta olisikin taas luvassa vierailua isovanhempieni luokse mummon herkkupatojen äärelle. Eiköhän silloinkin täydy käydä mökillä pyörähtämässä, jotta tytöt pääsevät temmeltämään!

flatcoated retriever
Mökkeilyn onnea

Satunnaisten temppureenien tuloksena molemmat neidit hallitsevat tämän istuvaksi karhuksi kutsumani liikkeen jo melko nätisti, joskin Ipanalla on taipumusta venkoilla milloin mihinkäkin suuntaan. Seuraavaksi pitäisikin liittää temppuun käskysana, jotta homma toimisi ilman namilla houkutteluakin.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

Iris täytti muutama päivä takaperin jo 7kk ja sen kunniaksi kävimme kotipihassa nappaamassa kauniin keltasävyisen syyskuvan. Ensi viikolla Ipanan kanssa on tarkoitus jatkaa taas koirakouluilua. Ohjelmassa on joko jatkokurssi 1 tai toko-kurssi, riippuen siitä kumpaan paremmin mahdutaan mukaan. Mukavaa päästä taas oppimaan uusia asioita, joita voi hyödyntää myös Heran kanssa.

Seuraavat koirakuvat kuulumisineen ovat luvassa taas marraskuun viimeisenä keskiviikkona. Tässä kuussa ei ihan pysytty aikataulussa, kun eilisen iltatentin jälkeen en ennättänytkään muokkailla kaikkia kuvia kuntoon, mutta mitäpä pienistä. Päivittäisellä tasolla Heraa ja Iristä pääsee halutessaan seurailemaan instagramissa @fabaflatcoats

 

Värityshommia kiireen keskellä

Koulutyöt ovat viime viikkoina ottaneet asiakseen kasaantua oikein kunnolla, enkä nukkumisen ja syysflunssan kanssa kamppailun lisäksi ole tehnyt juuri muuta, kuin lukenut tenttiin, kirjoittanut esseitä ja referoinut artikkeleja. On käsitöillekin onneksi hieman liiennyt aikaa, kun olen puurtanut erään kesästä asti tekeillä olleen projektin viimeistelyjen parissa. Nyt ei enää kovin montaa viikkoa mene, että pääsen sen blogissakin esittelemään!

Eilen sain isännältä aikuisten värityskirjan, jonka väitettyä rentouttavaa vaikutusta olen tässä kiireen seassa jo hieman testaillut. En tuohon rentoutukseen osaa sanoa vielä mitään, sen verran korkealla ressi tuppaa nyt olemaan, mutta värittäminen on mukavaa puuhaa jokatapauksessa (etenkin kun kävin tänään ostamassa aivan uunituoreet värikynät).

Keskiviikkona palaillaan taas linjoille kuukauden koirakuvien merkeissä. Kuulemiin!