Vilkasta mökkielämää ja muita elokuun koirakuulumisia

Niin sitä eletään taas jo kuukauden viimeistä keskiviikkoa ja sehän tarkoittaa tietenkin katsausta elokuisiin koirakuulumisiin!

7 8

Kuun alkupuolisko saatin heinäkuun lopun tavoin nauttia koko perheen voimin lomailusta. Kotona emme tuolloin pientä hengähdystaukoa lukuunottamatta juuri ehtineet olla, vaan suurimman osan ajasta vietimme mökkimaisemissa sekä Keuruulla, että isovanhempieni tykönä Pieksämäellä. Keuruun mökiltä parhaiten jäivät mieleen Heran ja Iriksen marjapuskaravailut sekä Iriksen kanssa asuntovaunussa vietetyt päiväunihetket. On siinä vain jotain kovin rauhoittavaa katsella sikeästi nukkuvaa pentukoiraa. 

Mummolan mökillä kävimme muunmuassa mustikkametsällä hakemassa hillotarpeita (joita kertyikin kymmenisen litraa, nam!). Hera keskittyi lähinnä vainuamaan metsän hajumaailmaa, mutta Iris kiinnostui mustikoista niin, että oppi melkein syömään niitä suoraa varvuista. Ämpäristä olisi toki ollut mukavampi napostella, mutta sen homman minä kävin Ipanan harmiksi kieltämässä. Pientä jännitysmomenttia aiheutti myös, pysyvätkö kaikki ämpärit pystyssä innokkaiden juoksupyrähdysten ja kierähtelyjen keskellä.

13 11

Muita mummolan ilonhetkiä olivat ainakin Heran mielestä kanoottiajelut sekä erinäisten laiturin ohi uiskentelevien vesilintujen perässä polskiminen. Aina jos joku oli kanootissa, ampaisi Hössö samantien matkustajaksi. Iriskin uskaltautui pariin otteeseen kyytiin, mutta pikkuneidin näkökulmasta vesilläolo taisi olla vielä vähän turhan jännää ollakseen kivaa. Iriksen lempipuuhaa olikin sen sijaan odotella laiturilla, kun Hera ui noutamaan keppejä vedestä ja juosta sitten rantaveteen taistelemaan keppiä itselleen. Hyppäsipä Ipana myös kertaalleen laiturin päästä Heraa vastaan ja ui ensimmäistä kertaa oma-alotteisesti! Minä en tuota tapausta ollut näkemässä, mutta mies onnistui onneksi saamaan sen videolle talteen. Kaiken tämän touhuamisen vastapainona oli toki myös herkkuja, kun koirille paistettiin muurikkapannulla ihan omat haukifileet (suolaamatta toki) ja loimulohenkin nahkat säästettiin pienille herkkusuille.

3 5 1

Pieksämäen mökiltä kävimme myös päiväreissulla Kuopiossa serkkujeni perheen luona. Heralle ja Irikselle tuo reissu tarjosi menoa ja meininkiä 10- ja 14-vuotiaiden serkkupoikieni ja perheen nelivuotiaan kultaisennoutajan Neron kanssa. Suuri lampeen rajoittuva pihanurmi ja innokkaita leikkitovereita, on siinä mahtava kesäpäivä koossa! Sen verran ripeitä nämä meidän tytöt ovat kintuistaan, ettei Nerosta niille ollut juoksukisaan vastusta, mutta ei se menoa haitannut. Minä napsin koirista kuvia niin paljon kuin vain kerkesin, söin mahan täyteen juustomaitopannukakkua ja pompin pitkät tovit trampoliinilla poikien pyynnöstä. Iltasella kun lastasimme auton mökille paluuta varten, taisi joka iikka olla aivan naatti.

9 12

Viime viikolla olikin jälleen aika palata takaisin arkisiin askareisiin kotipuolessa ja aloitin Iriksen kanssa kuusiviikkoisen alkeiskurssin samassa paikassa, jossa kesän alussa kävimme vauvaryhmässä. Sai taas olla ylpeä pikkuipanasta, sillä vauvaryhmän opit olivat hienosti pysyneet koko kesän mielessä, eikä tunnilla tarvinnut lähteä enää täysin alusta liikkeelle. Iriksellä on ilahduttavan hyvä keskittymiskyky, mikä tekee harjoittelusta paljon mielekkäämpää kuin esimerkiksi Heran kanssa, joka on turhautumis-rapsuttamassa korvaansa heti viiden minuutin kuluttua.

Muilta osin tämä kuun jälkimmäinen puolisko on kulunut melko rauhallisissa tunnelmissa, etenkin jos tuohon lomameininkiin vertaa. Hihnakäytösreeniä puolin ja toisin, metsälenkkejä, herkkuluiden nakerrusta ja muita melko arkisia juttuja ollaan puuhasteltu.

10 2

Koirakuulumisien pariin palaillaan taas seuraavan kuun viimeisenä keskiviikkona, joten pysykäähän kuulolla! Niihin kuulunee ainakin lisää koirakoulua, viikonloppuretkiä mökille sekä loppukuussa järjestettävät Iriksen pentuetreffit, joita odotellaan jo innolla (pitäisikin muistaa kasvattajalle ilmoittaa osallistumisesta..!). Pupsit löydät lisäksi instagramista @fabaflatcoats tervetuloa seurailemaan!

 

Advertisements

Keväistä Mökkeilyä

Tiesittekös, että tenttiviikon ja pienen koiranpennun kaitsemisen yhdistelmä on omiaan tuottamaan melkoista väsymystä? Kaikeksi onneksi tässä rypistyksessä aletaan olla jo voiton puolella, kun suoritettavana on enää kaksi tenttiä ja yksi ohjelmoinnin harkkatyö, jonka kimpussa tämä viikonloppu onkin isolta osin mennyt. Innostuin panostamaan viimeiseen työhön oikein kunnolla ja lähdin rakentamaan eräänlaista hirsipuupeliä, jossa arvuutellaan tv-sarjoja. Pythonilla ohjelmoiminen on oikeastaan aika hauskaa hommaa, siinä kun saa aivonystyröiden vaivaamisen lisäksi myös ajoittaisia onnistumisen tunteita, kun ohjelmointia ei ole tehty turhan vaikeaksi.

Nyt luodaan vielä katsaus parin viikon takaiseen mökkiviikonloppuun, jonka kuvasadosta julkaisin jo aiemmin yhden luontokuvien täyteisen gallerian. Ahkeran luontokuvauksen ohessa ehdin myös saunoa, istuskella grillikatoksessa ja laiturin nokassa, nauttia mummon herkkuruuista, kuunnella papan tarinoita, kaivella kantoa maasta ylös, naureskella Heran touhuille, näpertää jotain pientä ja nukkua oikein makeasti. Aivan loistoreissu siis kaikin puolin.

potatoeskattilafoodfood

Ruokapuoli oli tuttuun tapaan taas kunnossa vuorokauden ympäri. Perunapenkistä löytyi vielä muutama talvesta selvinnyt minipottu, jotka aiheuttivat kovastikin huvitusta. Enpä olisi osannut arvata kuinka herkulliselta ne maistuivat valurautapannulla käytyään. Ahventen kutuaikakin oli vielä sen verran käynnissä, että katiskasta saatiin kaloja muurikkapannulla paistettaviksi. Mikä tahansa muurikkapannulla valmistettu on kyllä täydellistä mökkiruokaa!

crochetcrochetcrochet

Tässä tämänkertainen mökkikäsityö, pitäähän sitä aina jotain näperrettävää olla olemassa ihan varuiksikin jos vaikka sataa koko viikonlopun vettä. Äidille tekeillä oleva torkkupeitto on edennyt laittoman hidasta vauhtia, mutta pikkuhiljaa alan olemaan voiton puolella urakassa. Pajuneliöitä peittoon tulee yhteensä 63 ja niistä löytyy neljää eri vihreän sävyä luonnonvalkoisen ja ruskean ohella. Kunhan saan pari viimeistä kerrosta paloihin virkattua, pääsen siirtymään sommittelun(jee!), kasaamisen ja päättelyn(voih..) pariin.

spicesspices indian

Tämänkertaisina Intian-tuliaisina saimme mausteita kalalle, kasviksille ja sikkenille. Ihmettelin hyvän tovin notta mitähän kumman sikkeniä, kunnes kävi ilmi että sikken = chicken savolaisen mummoni ääntämyksellä. Tuo nimitys kuulosti niin hauskalle, että kana on minun sanastossani tästedes sikken! Mausteiden lisäksi mummo pakkasi meille kotiinviemisiksi kuivasieniä sekä maailman parasta omppohilloa. Onni on ettei mies pidä omppohillosta lainkaan, se nimittäin tarkoittaa sitä että saan syödä kaiken hillon ihan itsekseni. Sain myös kivan väriset räsymatot keittiöön. Hieman kutkuttaisi laittaa ne jo rumien muovilattioiden peitoksi, mutta täytyy ensin hieman odotella tuon edellisessä tekstissä esittäytyneen pikkuisen pissikoneen kasvamista.

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Heran reissun ykkösjuttu taisi olla erilaisiin koloihin könyäminen. Hössö oli vähän väliä joko leikkimökin tai mökin terassin alla möyrimässä ja yritys oli kova myös liiterin alle pääsemiseksi. Tuo ylimmäinen kuva leikkimökin alla asuvasta monsterista on minusta aika mainio ja tuo mieleeni tarinan kolmesta pukista, jotka ylittivät peikon siltaa.

Toinen suosittu ajanviete oli laiturin vieressä kelluvien kaislojen hamuaminen laiturilta käsin. Vesi taisi vielä olla sen verran kylmää, ettei uiminen ollut mielekästä, joten Hera kehitteli mielenkiintoisen kauhomistaktiikan kaislojen pyydystykseen. Oheiselta videolla on lyhyt tyylinäyte tästä touhusta:

Sellaista menoa! Iris on kuluneen viikon aikana kasvanut kovaa vauhtia, kuten tietysti kuuluukin. Toissapäiväisessä punnituksessa vaaka näytti 6.1kiloa, kun taas viikko sitten kotiutuessa painoa oli kilon verran vähemmän. Melkolailla aikuisen mitoissa olevan Heran paino oli samalla punnituskerralla 27.1kg, joten on Ipanalla vielä aika paljon kasvettavaa jäljellä.

Mökkikesän muistoja vol. 3: Sieniä, sieniä, sieniä

Olimme syksyllä käymässä Keuruun mökillä, tuttavallisemmin Korvessa, ja aloin tuolloin aikani kuluksi tutkia millaisia sieniä pihapiiristä löytyy. Aika pian sienien tutkiminen muuttui niiden valokuvaukseksi ja raahasimpa kameran mukaan myös umpimetsään, kun kävimme Heran kanssa lenkillä. Lopputuloksena sain koottua näin mahtavan sienigallerian:

Mainittakoon vielä, että minä en siis harrasta sienestystä tai tunnista muita yksilöitä kuin kärpässienen ja kanttarellin. Sienien katselu ja tutkiminen on ihan muuten vain mukavaa puuhaa, ne kun ovat mielestäni hirmuisen nättejä. Tykkään kyllä syödä sieniä ja onnekseni isovanhempani käyvät vuosittain sienestämässä, sillä mummon kanttarellikastike ja suolasienet ovat jotain aivan loistavaa!

Millainen on oma suhtautumisesi sieniin?

Mökkikesän muistoja vol. 2: Paluu vuoteen 2012

Minulla on paha tapa olla äärimmäisen laiska siivoamisen suhteen. Pyykinpesun, lattioiden imuroimisen ja pölyjen pyyhkimisen lisäksi tämä pätee myös tietokoneen kuvakansioiden järjestelyyn. Tuhannet kuvat ovat sikin sokin sekaisin, eikä ylimääräisiä otoksia ole tietenkään poistettu tilaa viemästä. Ajoittain teen päätöksen kansioiden siivoamisesta, mutta se projekti kaatuu aina heti alkuunsa, kun tajuan kuvien järkyttävän suuren määrän. Sekametelisopan positiivisena sivuvaikutuksena on kuitenkin sen yllätyksellisyys; koskaan ei voi tietää mitä unohdettuja kuva-aarteita eteen mahtaakaan tupsahtaa. Tällä kertaa löysin kokonaisen kansiollisen mökkikuvia vuoden 2012 keskikesältä, joiden parhaimmiston halusin tuoda tännekin näytille. Tuohon aikaan ei ollut vielä Heraa, Rheaa tai tuota isäntääkään (jonka kanssa tosin alettiin tapailla jo paria viikkoa myöhemmin).

Ps. Eikö olekin ihana tuo mökkitietä osoittava tennismaila?

Vaikka vuodet vierivät, pysyy eväspuoli aina yhtä herkullisen samanlaisena. Oli sitten kevät, kesä tai syksy, yksi oleellisimmista asioista mökillä ovat mummon tekemät lätyt kotitekoisella omenahillolla höystettynä. Kesäisin lettujen syönnin kaveriksi on vielä kaivettava esiin kasa äitini lapsuudesta peräisin olevia Aku Ankkoja. Muita vakioherkkuja, joita on tarjolla jokaisella mummolavierailulla, ovat mustikkapiirakka sekä suolasienet ja karjalanpiirakat. Tuossa maailman parhaassa mustikkapiirakassa on ohuen pohjan päällä paksu kerros mustikkahilloa ja kokonaisia mustikoita. Nam!

Blogin aihepiirin perusteella ei liene kovin suuri yllätys, että minun on mökilläkin päästävä näpertelemään aina jotain pientä. Vuonna 2012 opettelin Juhannuksen kunniaksi saunavastojen sitomista. Homma oli melko helppoa muutoin, mutta sidontaan tarkoitetun koivunoksan notkeaksi venkuttelu vaati hieman kärsivällisyyttä. Nallekin sai juhlavan Juhannusasun, kun keräilin kesäkukkia ja väkersin niistä sille seppeleen. (Oikeastihan tein seppelettä aluksi itselleni, mutta onnistuin tekemään siitä niin ison, ettei se pysynyt päässäni lainkaan!)

Mökin lähellä on vanha kalkkitehdas, joka on aina ollut mielestäni todella nätti rakennus. Erityisesti tuo savupiipusta kasvava puu on hirmu sympaattisen näköinen. En ole asiasta aivan varma, mutta tehdas taitaa olla yhä jonkinasteisessa käytössä. Harmillista sinänsä, sillä sen pihassa olisi todella hienot puitteet ottaa valokuvia!

Tein joskus pienenä ison kasan hienoja ikkunataideteoksia, joihin lukeutuivat näiden mummoa ja pappaa esittävien pusukalojen lisäksi mm. joukko erivärisissä sienitaloissa asuvia karvapörriäisiä. Rapistuneet ja halkeilleet pörriäiset koteineen on jo useita vuosia sitten rapsuteltu pois, mutta tämä pusukalakaksikko on yhä vain ikkunaa koristamassa. Kovasti ovat nekin rapistuneet, mutta ovat siitä huolimatta saaneet säilyttää paikkansa.