Pelastusrengas – koristetyyny

Joulu on juhlittu ja lahjat avattu tältä vuodelta, joten nyt pääsen esittelemään yhden työn, jonka annoin isälleni joululahjaksi. Vanhemmillani on jo muutaman vuoden ajan ollut vene, johon iskä toivoi jonkinlaista koristetta. Halusin tehdä jonkinlaisen koristetyynyn, jota varten pähkäilin erilaisia vesiaiheisia ideoita. Mietin pitkän tovin ankkureita, kotitekoisia lauttoja ja kylpyankkoja, kunnes keksin idean pelastusrenkaasta.

Kangas on edelleen samaa tavaraa, jota käytin Heran talvipalttooseen ja joulukalenteriin. Kaavojen tulostelun välttääkseni käytin ympyröiden piirtämiseen erikokoisia kattilan kansia. Ne eivät ihan suorilta olleet oikeaa kokoa, mutta niillä piirrettyjä ympyröitä oli helppo suurentaa leikkaamalla useamman sentin levyiset saumavarat. Ompelin ulkoreunat koneella, käänsin työn ympäri ja täytin vanulla. Täyttämisen jälkeen ompelin sisäsauman kiinni käsin.

Tein tämän projektin täysin kokeilupohjalta ilman ohjeistuksia tai edes kovin tarkkaa suunnitelmaa. Tällä taktiikalla tehdessä on yleensä varauduttava menemään sieltä vaikeamman kautta ja korjailtava erinäisiä virhearviointeja. Tässä tapauksessa esimerkiksi leikkasin keskelle niin suuren reiän, ettei saumavaroille ollut lainkaan sijaa ja ompelu oli melko haasteellista. Lisäksi ompelin keskireiän ja ulkoreunan samanaikaisesti melkein kiinni vain todetakseni, ettei lähestulkoon umpinainen donitsi ole käännettävissä ympäri.

Valmiin renkaan koristelin toisesta projektista ylijääneellä narulla. Leikkasin neljä tasamittaista narunpätkää, jotka kieputin renkaaseen ja ompelin muutamasta kohtaa kiinni paikoillaan pysymisen varmistamiseksi. Viimeiseksi silaukseksi ompelin huopakankaasta leikkaamani kirjaimet renkaan pintaan. Tyynyn tekstistä saakin selville sekä veneen nimen, että sen käyttöönottoajankohdan.

Että semmoinen projekti tällä kertaa. Tiesitkös muuten, että blogin uusimmat päivitykset saat kätevästi tietoosi tykkäämällä sivustani facebookissa?

Advertisements

Golden Snitch -kuusenkoriste + jouluvalmisteluja

Tulin hankkineeksi tässä joku aika sitten paketillisen pieniä valkoisia joulukuusen palloja, joita ajattelin koristella itse jahka muilta tekemisiltäni saan aikaiseksi. Tuosta 15 pallon setistä 14 kappaletta on edelleen valkoisia ja näyttääkin vahvasti siltä, että ne valmistuvat vasta ensi jouluksi. Tarkoituksenani on toteuttaa jokaiselle pallolle oma erilainen koristelunsa, joten toisaalta ihan hyväkin ottaa kunnolla aikaa suunnitteluun ilman turhaa hätiköintiä.

Mutta siirrytäämpä itse asiaan, eli siihen ainokaiseen jo koristeltuun palloon. Idea tähän(kin) projektiin lähti mistäs muualtakaan kuin Pinterestistä, jossa näin kuvan Harry Pottereista tutun kultasiepin näköisestä koristeesta. Suurena kyseisen kirjasarjan ystävänä innostuin heti kehittelemään omaa versiotani tästä pienestä hopeasiipisestä kultapallosta.

Mikäli pallot olisivat olleet valmiiksi kultaisia, olisi tämä ollut äärettömän nopea ja helppo juttu. Eipä tuo kultamaalin töpöttelykään hommaan erityisesti haastetta tuonut, mutta aikaa siihen sai kulumaan, kun työtä piti kuivatella maalikerrosten välissä. Siipien kanssa olin tällä kertaa laiska ja ostin ne valmiina, kun sopivasti osuivat eteeni nettiaskartelukauppaa selaillessani. Ei siis tarvinnut muuta kuin kiinnittää ne kuumaliimalla pallon kylkiin.

Ripustusnarun kanssa piti hieman taiteilla, sillä pallosta tuli siipien myötä kovin takapainoinen. Ratkaisin venksotusongelman kiinnittämällä narun toisen pään siipien kärkeen, jotta koristeen saa fiksunnäköisessä asennossa roikkumaan eivätkä siivet sojota maata kohti.

Muutkin joulukoristeet alkavat olla aika kivasti mallillaan. Perjantaina Ikeasta tarttui mukaan juuri mainionkokoinen joulukuusi, jonka koristelin uusilla punaisilla palloilla ja vanhemmilta saaduilla vanhoilla olkikoristeilla. Kuusen juurella kököttävän olkipossun ja isot punaiset omenakoristeet löysin parillakymmenellä sentillä kierrätyskeskuksesta. Kuusen kompaktista koosta johtuen piti sitä varten varatulle valosarjalle ja isoille punaisille palloille keksiä uudet sijoituskohteet. Pallot päätyivät lopulta ainoaan (hengissä säilyneeseen) huonekasviimme, josta ne lentelivät Heran hännän huiskeessa jatkuvasti lattialle, kunnes hoksasin virittää ne oksanhaarojen yli kiinnipysymisen parantamiseksi. Valosarjaa varten tyhjensin miehen säästöpurkin sisällön väliaikaissijoitukseen ja laitoin valot tilalle. Valopurkki näyttää aika tunnelmalliselta varsinkin silloin, kun kaikki muut valot ovat sammuksissa.

Kultaiset pallot päätyivät roikkumaan keittiön ikkunaan samoin kuin tein viskinurkkauksessa hopeisten pallojen kanssa. Pallojen kaveriksi kiinnitin Hollannista mukaan tarttuneita jättiläiskäpyjä isoon oksaan kiinni ja ripustin koko virityksen roikkumaan ikkunan yläreunaan.

Mahtavien askarteluideoiden lisäksi Pinterestistä löytyy myös läjäpäin söpöjä kuvia koirista tonttulakkeineen. En kylläkään tiedä millä ne kuvissa esiintyvät koirat on lahjottu pitämään niitä myssyjä päässään ja vielä näyttämään samanaikaisesti iloisilta, meidän yrityksestä kun parhaiten kertoo Heran ilme vasemmanpuoleisessa kuvassa. Lakki päätyi vähän väliä päälaen sijasta suuhun retuutettavaksi, joten aika pian se heitettiin suosiolla nurkkaan ja otettiin avuksi aina yhtä kiinnostava puukeppi! Toisessa kuvassa neiti ei siis ole onnessaan joulupallosta, vaan haluaisi päästä nakertelemaan uutta ihanaa puunkarahkaa. Noh, pääasia että sain Herasta aikaan kuvan, josta löytyy iloisen ilmeen lisäksi myös jotakin jouluista!

Tänään olisi luvassa lahjojen paketointia ja porkkanalaatikon paistoa. Ikinä en laatikoita ole kokkaillut, kun en itse lopputuloksestakaan välitä, joten pitäkäähän peukkuja onnistumisen puolesta. Joulu onkin jo ylihuomenna eikä sitä ennen tule tänne enää kirjoiteltua, joten rauhallisia ja onnellisia joulunpyhiä kaikille!

Nopea ja helppo joulukalenteri

Niin se vaan on jo joulukuu. Kouluhommien deadlinet ovat kaikki sopivasti sumputtuneet tähän marras-joulukuun vaihteeseen, eikä näpertelyille ole viimeviikolla jäänyt juurikaan aikaa. Minulla on ollut jo ainakin parin kuukauden verran suunnitelmissa tehdä joulukalenteri myös taloutemme ihmisasukeille, mutta sen toteutus jäi lopulta marraskuun viimeiselle viikonlopulle. Kiireellisestä aikataulusta johtuen en lähtenyt kikkailemaan mitään erikoista, vaan koetin keksiä kalenterille mahdollisimman yksinkertaisen toteutuksen.

Päädyin rakentamaan kalenterin kirjekuorista, se kun vaikutti helpolta ja nopealta toteuttaa. Kuoria en halunnut kuitenkaan ostaa valmiina ja etsiskelin mieluisan mallin netistä, jotta pääsin tekemään omia kuoria. Käytin googlessa hakusanaa “envelope template”, jolla löytyi aika kivasti erilaisia valmiita malleja. Pienensin valitsemaani kuvaa sen verran, että sain 8 kuorta mahtumaan yhdelle A4:selle, eikä näin ollen tarvinnut tulostaa kuin kolme paperia (yksi kullakin värillä). Tulostuksen jälkeen leikkasin kuoret erilleen, taittelin saumat ja liimasin sivukaistaleet kiinni.

Kuorien numerot kirjoittelin tekstinkäsittelyohjelmassa ja tulostin taas yhden arkin jokaisella värillä. Seuraavaksi oli päätettävä kuorien järjestys, jotta saatoin stanssata oikeat numerot kustakin väristä. Stanssauksen jälkeen pitikin enää kiinnittää numerot kuoriin ja kuoret taustapahviin ja kalenteri oli valmis!

Valmiissa kalenterissa on kahdeksan luukkua sekä miehelleni, että minulle ja kahdeksan luukkua, joista löytyy jotain yhteistä tekemistä. Kumpikin meistä keksii puolet luukuista, eli 8 toiselle ja 4 yhteistä. Värimaailma voi jollekulle tuoda mieleen Italian lipun, mutta omaan silmääni se on aika jouluinen.

Kuoret ovat tosi pieniä kooltaan (5,5x4cm), joten kovin kummoisia yllätyksiä ei niiden sisuksiin tungeta. Olenkin suunnitellut, että isommat yllätykset toteutan niin, että teen kuoreen “aarrekartan” jota seuraamalla löytää varsinaisen luukun sisällön. Näitä tavaraluukkuja teen vain pari-kolme ja hankin niihin pikkukrääsän sijasta hieman tyyriimpää ja tarpeellista täytettä. Muut luukut täyttyvät erilaisista tehtävälapuista (joku tietty leffa/urheiluhaasteet/illallinen ravintolassa/kaakaon hörppiminen/..) ja itsetehdyistä lahjakorteista (ruoanlaittoon/hemmotteluun/koiran ulkoiluttamiseen/jne.). Pidän kuoret avonaisina koko ajan, eli luukkujen sisältöä voi keksiä sitä mukaa kun päivät etenevät, eikä kaiken pidä olla kuun alussa valmista.

Sunnuntaina päätin laittaa joulukuun alun kunniaksi ensimmäiset joulukoristeet piristämään tätä lumetonta ja sysipimeää keliä. Kuvan joulupallot olivat löytö Lidlin aika ajoin vaihtuvasta rompelaarista. En tavallisesti pidä hopeisista koristeista, mutta nämä pallot sopivat hirmu kivasti olohuoneen viskinurkkaukseen, jossa värimaailma on pääosin mustaa, harmaata ja vihreää (eikä sinne kuulemma saanut ostaa punaisia tai kultaisia palloja). Kiinnitin pallot eri pituisiin ompelulangan pätkiin joiden toiset päät olin solminut verhonipsuihin kiinni. Vielä kun keksisi jonkun pikkuisen spottivalon, jolla pallot saisi kimmeltämään nätisti.

Syksystä asti esillä olleiden tuikkujen kaveriksi lisäsin muutaman pitkän kynttilän. En ollut onneksi raaskinut heittää pois vanhoja vihreitä viskipulloja, joista tuli kivasti teemaan sopivia kynttilänjalkoja viskikaapin päälle!

 

Joulukalenteri Koirakaverille

Vietämme tänä vuonna ensimmäistä kertaa joulun pyhiä ihan kotosalla ja olenkin innoissani suunnitellut sitä, miten saisin luotua kotiin kivan joulutunnelman. Idea tähän joulukalenteriin lähti kytemään jo pitkän aikaa sitten, kun selailin Pinterestissä takan reunalle ripustettuja joulusukkia. Yksi sukista oli tehty karvaista perheenjäsentä varten tassun muotoiseksi ja se oli mielestäni aika metkan näköinen. Tämän meidän opiskelija-asunnon varusteluun ei sellaista ihanaa kivistä tulisijaa kuitenkaan kuulu ja koitinkin pohtia joulusukille jotain muuta sijoituskohdetta. En keksinyt mitään järkevää paikkaa ja unohdin koko sukka-asian, kunnes aloin suunnitella Heralle joulukalenteria (jokainen lapsi, karvainen tai karvaton, tarvitsee ehdottomasti joulukalenterin!) ja idea 24 tassupussukasta alkoi kehittyä.

Tassupussukoihin käytin samaa kangasta kuin Heran talvipalttoon vuoreen, yksityiskohdat syntyivät puolestaan ohuesta huopakankaasta. Työvaiheet olivat melko yksinkertaiset, joskin 24 kertaa toteutettuna veivät aika paljon aikaa. Ensin leikkelin tarvittavat palaset paintilla tekemääni kaavaa apuna käyttäen ja ompelin ne oikeat puolet vastakkain yhteen. Oikeinpäin kääntämisen ja langanpäiden siistimisen jälkeen käänsin suuaukosta vähän matkaa sisään ja tikkasin reunan käsipelissä. Pikkuisten huopayksityiskohtien leikkely oli ehkä koko projektin rasittavin vaihe siitäkin huolimatta, että minulla oli apuvälineenä pyöreä stanssi, jolla sain leikattua kaikki 96 pikkupyörylää identtisiksi. Viimeisessä vaiheessa kirjailin vielä luukkujen numerot ja ompelin tassukuviot pussukoihin.

Ajattelin ensin ripustaa pussukat pyykkipojilla muutamaan seinälle pingotettuun langanpätkään roikkumaan ikään kuin pyykkinarulle. Idea oli muuten kiva, mutta tuntui hieman keskeneräiseltä ja päätinkin jalostaa sitä vielä vähän pidemmälle. Tällöin muistin parvekkeella odottelevat oksanpätkät, jotka nappasin keväällä mukaani Hollannin Boekelissa sijaitsevalta leirintäalueelta.

Hera rakastaa keppien tuhoamista ja oletti toki, että nämäkin kepit olivat hälle tulossa. Kuulosti hauskalta kun Hepsu, joka yleensä ei päästä inahdustakaan, tuli viereeni kököttämään keppejä tuijottaen ja päästi sellaisia kärsimättömiä ulahduksia, kun ei saanutkaan haluamaansa. Luovuin minä lopulta yhdestä tarpeettomasta kepistä, kun ajattelin siten saavani työrauhan. Noh, eipä mennyt varttiakaan, kun keppi oli jo pieninä säleinä ympäri olohuonetta ja uusia keppejä kärkkyvä koira taas jaloissa pyörimässä!

Puiset pyykkipojat olivat makuuni vähän turhan vaaleita, joten tummensin niiden ulkopintaa mahongin sävyisellä petsillä. Pyykkipoikien kiinnityskohtien määrittämiseksi levitin oksat ja pussukat lattialle haluamani lopputuloksen mukaiseen asetelmaan ja piirsin oksiin pienet merkit pussukoiden keskikohdille. Kiinnitin pyykkipojat merkkien osoittamiin kohtiin kuumaliimalla, jota käytin apuna myös koko rakennelmaa kasassa pitävien narujen kiinnityksessä.

Viimeisen silauksen kalenteri sai vanhoista joulukoristeista, joita lisäsin tuomaan ripauksen joulunpunaista muutoin ruskeaan värimaailmaan. Nyt olisikin sitten aika ruveta suunnittelemaan luukkujen täyttämistä. Tarkoitus olisi koostaa yllätykset tietenkin herkkupaloista, mutta myös erilaisista yhteisistä aktiviteeteista kuten temppujen opettelu ja piilotettujen herkkupalojen etsiminen.