Marraskuista mökkeilyä ja muita koirakuulumisia

Venytin marraskuun koirakuvien julkaisua tarkoituksella viikonlopun yli, sillä toivoin saavani viikonlopun mökkireissulta kauniin talvisia otoksia. Toisin kuitenkin kävi, kuten varsin vehreästä otsikkokuvastakin näkyy. Mikäli lämpötila ei olisi ollut pakkasen puolella, olisi aivan hyvin voinut kuvitella viettävänsä elo-syyskuista metsäretkeä.

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Loka-marraskuun taitteessa kävimme jälleen isovanhempieni tykönä. Kelit olivat jo sen verran kylmät, ettei mökillä tarjennut olla yötä, mutta olihan se silti käytävä tarkistamassa kaikki uudet hajut ja myyrän kolot, mitä edellisen vierailun jälkeen oli ehtinyt syntyä. Iris löysi itselleen uuden leikkikaverin haravasta, joskin haravan kanssa työskennellyt mummoni oli tästä leikistä vähän eri mieltä. Hera innostui loikkimaan ilmaan heiteltyjen lehtikasojen perässä. Aina kun lehdet heitettiin ilmaan, hyppäsi Hera niiden perään suu apposen ammollaan.

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Talven ensimmäisistä lumista ehdimme iloita muutaman päivän verran. Metsässä oli aivan upean näköistä, kun puiden oksat notkuivat lumikuorrutuksessa muodostaen kauniita holvikaaria. Iriskin oli aivan innoissaan nähtyään elämänsä ensimmäiset lumikinokset. Harmikseni emme arkena ehtineet metsään tarpeeksi valoisalla. Hämärässä metsässä mustien koirien kuvaaminen ilman salamaa on aika toivoton homma, varsinkin kun kuvattavat vipeltävät kovaa vauhtia ympäriinsä.

Päivässä ilmestyneet kinokset katosivat lopulta melkein yhtä nopeasti, joten tällä hetkellä kaupunkimaisema on synkän harmaa ja märkä. Tälläinen keli ei juuri inspiroi kaivamaan kameraa esille, joten toivonkin oikein lumisateista joulukuuta!

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Marraskuun viimeistä viikonloppua vietimme Keuruulla. Hera ja Iris pääsivät juoksemaan metsässä sydämensä kyllyydestä, kun teimme molempina päivinä parin tunnin mittaiset retket mökille. Erityisesti suolla juoksentelu ja kantojen juureen kertyneiden vesilammikoiden pärskyttely osoittautuivat mieleiseksi tekemiseksi.

flatcoated retriever flatcoated retriever

Kaiken touhottamisen jälkeen autokopasta löytyi aika väsyneen näköinen parivaljakko. Mökkiretkien lisäksi marraskuuhun on mahtunut ainakin Iriksen koirakoulun jatkokursseilua, hihnakäytöksen harjoittelua, metsälenkkejä lähimetsässä sekä aarteenetsintää, luiden nakertelua ja aamuisia rapsutteluhetkiä kotosalla. Mukavaa ja tavallista arkea siis.

Eilen ripustin Heran ja Iriksen joulukalenterin keittiöön paraatipaikalle ja tänään aloitimmekin aamun ensimmäisestä luukusta löytyneillä herkuilla. Kyllä nyt kelpaa odotella joulua, etenkin kun tytöillä on juhlapäivien ruokalistalla sellaisia herkkuja kuin sydäntä ja maksaa!

Ps. Muistathan, että meidät löytää myös instagramista @fabaflatcoats. Mikäli kaipaat päiviisi piristystä iloisista koirakuvista, kannattaa tilimme edottomasti kurkata!

Kohmeinen käärme ja muita lokakuun koirakuulumisia

Lokakuu ei kuulumisten osalta ole ollut kovin tapahtumarikas, mutta onneksi kivoja kuvia ehti karttua taas runsaasti! Heralla alkoi toiset juoksut kuun ensimmäisenä päivänä, joten ollaan aika paljon keskitytty tekemään mukavia aktivointijuttuja ihan kotosalla. Aarteenetsintä, eli ympäri taloa piiloteltujen namipalojen etsiminen nenätyöskentelyllä, on ollut kovasti suosittua viime aikoina. Iriskin oppi homman jujun ihan vain seurailemalla Heran työskentelyä ja tytöt muodostavatkin niin tehokkaan etsintäpartion, ettei puuhassa kauaa nokka tuhise. Haasteena tuppaakin olemaan tarpeeksi vaikeiden piilopaikkojen keksiminen.

Hihnalenkkien yhteydessä ollaan harjoiteltu erilaisia tokojuttuja, jotka ovat olleet etenkin Heralle älyttömän hyödyllisiä. Iriksellä tuppaa ajoittain olemaan vielä vähän turhan paljon energiaa ja innostusta syksyisestä luonnosta, jonka seurauksena hihnakäytökseen keskittyminen meinaa ajoittain unohtua. Eiköhän Ipanakin tuosta hieman rauhoitu, jahka ikää tulee vielä vähän lisää.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

Mökillä ollaan käyty kahteen otteeseen viettämässä ulkoilupäivää, jotta Herakin pääsi juoksuista huolimatta vähän temmeltämään paikassa, jossa toisia koiria ei liiku. Jälkimmäisellä reissulla vastaan tuli hyvin kohmettunut käärme, joka muistutti ikävästi kammottavan luikerolajinsa olemassaolosta. Mistälie johtunee, mutta minä en voi edes selailla käärmeistä kertovaa eläinkuvakirjaa ilman valtavaa kuvotusta ja pelkoa. Onni on, että tämä kohmeinen yksilö oli ainoa, johon olen vuosikausiin törmännyt, vaikka tänäkin kesänä metsissä on rymytty ihan urakalla.

Nyt juoksuaika alkaa onneksi olla ohitse ja päästään hiljalleen palailemaan normaaleihin puuhiin. Loppukuusta olisikin taas luvassa vierailua isovanhempieni luokse mummon herkkupatojen äärelle. Eiköhän silloinkin täydy käydä mökillä pyörähtämässä, jotta tytöt pääsevät temmeltämään!

flatcoated retriever
Mökkeilyn onnea

Satunnaisten temppureenien tuloksena molemmat neidit hallitsevat tämän istuvaksi karhuksi kutsumani liikkeen jo melko nätisti, joskin Ipanalla on taipumusta venkoilla milloin mihinkäkin suuntaan. Seuraavaksi pitäisikin liittää temppuun käskysana, jotta homma toimisi ilman namilla houkutteluakin.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

Iris täytti muutama päivä takaperin jo 7kk ja sen kunniaksi kävimme kotipihassa nappaamassa kauniin keltasävyisen syyskuvan. Ensi viikolla Ipanan kanssa on tarkoitus jatkaa taas koirakouluilua. Ohjelmassa on joko jatkokurssi 1 tai toko-kurssi, riippuen siitä kumpaan paremmin mahdutaan mukaan. Mukavaa päästä taas oppimaan uusia asioita, joita voi hyödyntää myös Heran kanssa.

Seuraavat koirakuvat kuulumisineen ovat luvassa taas marraskuun viimeisenä keskiviikkona. Tässä kuussa ei ihan pysytty aikataulussa, kun eilisen iltatentin jälkeen en ennättänytkään muokkailla kaikkia kuvia kuntoon, mutta mitäpä pienistä. Päivittäisellä tasolla Heraa ja Iristä pääsee halutessaan seurailemaan instagramissa @fabaflatcoats

 

Voihan mörköikä ja muita syyskuun koirakuulumisia

Kuten jo edellisen kuulumispostauksen lopuksi uumoilin, on syyskuu vierähtänyt suurimmaksi osaksi mökkiretkien ja koirakoulun parissa. Iriksen kuusiviikkoinen alkeiskurssi tuli päätökseensä viime viikolla ja olin kyllä varsin tyytyväinen kurssin antiin. Iris oppi hienon keskittymiskyvyn harjoittelua varten ja minä sain paljon hyödyllistä tietoa koirien käyttäytymisestä ja toimivista opetustekniikoista. Seuraava etappi Ipanan kanssa on hioa perusjuttuja sujuviksi marraskuussa alkavaa Rally-toko-kurssia varten.

flatcoated retriever flatcoated retriever

Herakin on päässyt hyötymään alkeiskurssilla opituista asioista mm. erilaisten aktivointitemppujen muodossa, jonka lisäksi olemme vihdoin saaneet hihnakäytöstä hiottua rauhallisemmaksi. Mikäli toisia koiria ei ole näköpiirissä, kulkee Hera jo erittäin kauniisti ja poukkoilematta, eikä korvatkaan katoa enää täysin. Nyt kun vielä saa toisiin koiriin kohdistuvan liiallisen mielenkiinnon kitkettyä, ei hihnakäytöksessä ole enää moitittavaa. Erityisesti räksyttävät pikkukoirat saavat Hössön käymään aivan ylikierroksilla, eikä muitakaan koiria osata lähietäisyydeltä ohittaa nätisti, mutta eiköhän parilla tehokkaalla yksityistunnilla löydetä sopivat keinot ohituksienkin oppimiseksi!

flatcoated retriever

Syyskuu on pitänyt sisällään myös aimo annoksen mörköikää. Iris on pelännyt muun muassa liikennekaartiota, valkoista pyöreää kukkaa, voimakasta tuulta sekä viimeisimpänä harjoitusriistojen hajua. Yhdellä koirakoulutunnillakin pääsi käymään niin, että häiriöääniharjoituksessa käytetty lehmän ääntä pitävä pehmolelu laittoi Ipanan aivan täysin pois tolaltaan.

Ehkäpä pahin mörkötapaus sattui kuitenkin kuun alkupuolella, kun epätavallisesta pelokkuudesta ei ollut vielä saatu mitään viitteitä. Harjoittelimme kovan pamauksen sietoa pamauttamalla pari isoa kiinalaista, joka oli Ipanallekin jo tuttu juttu vanhastaan, mutta tuolla kertaa Iris säikähtikin oikein kunnolla ja maastoutui pitkäksi aikaa liiterin alle.

Tähän mörköilyyn kun vielä yhdistyi erittäin tiukassa istuvat yläkulmahampaat, joita heiluteltiin ja vemputeltiin monta viikkoa, ei syyskuussa tainnut Iriksen näkökulmasta olla kovin paljoa kehuttavaa..

flatcoated retriever flatcoated retriever

Kuukaudesta olisikin voinut helposti jäädä Iriksen osalta vähän tylsä mieli, mutta kaikeksi onneksi kuun viimeisenä viikonloppuna päästiin tapaamaan Ipanan sisaruksia omistajineen kasvattajan järjestämille pentuetreffeille. Päivän ohjelmassa oli perustottelevaisuustreeniä, hyvää ruokaa, trimmausta sekä näyttely- ja noutoharjoituksia. Perustottelevaisuusjutuissa sain ilokseni huomata harjoitusten tuottaneen tulosta, sen verran hyvin Iris keskittyi vaikka ympärillä oli neljä sisarusta, äiti ja isoäitikin. Noutoa ei sen sijaan oltu vielä harjoiteltu kotioloissakaan, joten siltä osin seurailtiin vain sisarusten hienoja suorituksia. Mukava päivä loppui vauhdikkaasti, kun pennut päästettiin kirmaamaan lammasaitaukseen. Iris otti tietenkin ensitöikseen kunnon hajustuksen lampaanläjissä kieriskellen, mutta intoutui onneksi myös juoksemaan velipoikien mukana.

Hera odotteli pentuetreffien ajan kotosalla, muttei suinkaan yksin, sillä Jyväskylään muuttanut pikkuveljeni tuli pitkästä aikaa kylään tuoreiden maksanamien kera. Ei siis lainkaan hullumpi päivä Hössöllekkään!

25.9. oli myös Iriksen pentueen puolivuotispäivä. “Virallinen” puolivuotiskuva olisikin tarkoitus ottaa tänä viikonloppuna mökillä, toivottavasti kelit suosivat!

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Mökkipuuhiin ehti lukeutua ainakin kanoottiajeluita, vesileikkejä, puunkarahkojen retuuttamista sekä metsäretkiä mustikoita poimien. Kalaherkkuja unohtamatta.

Muistuttelempa vielä, että koirakuvien ystävät löytävät meidät myös instagramista @fabaflatcoats. Tervetuloa seurailemaan! Uudet koirakuulumiset ilmestyvät blogin puolelle taas lokakuun viimeisenä keskiviikkona, kuulemisiin!

 

P niin kuin pikkupentu

Eilen pääsin Iriksen pentuetreffien yhteydessä kuvaamaan ihania seitsemän viikkoisia pentupalloja. Majakkasaaren T-pentueessa on yhteensä huikeat 12 pentua, joista viisi pikkuista oli vielä kasvattajan hoivissa odottelemassa uusiin koteihin muuttamista. Kuvasin pentuja perinteisellä “kunhan räpsin tarpeeksi monta kuvaa, niin eiköhän sieltä kourallinen onnistuneita tule”-tekniikalla, mutta yllätyksekseni kivoja otoksia kertyikin kymmenittäin. Kuvien karsiminen on minulle todella hankala paikka, kun monesti en meinaa saada tavallisten luontokuvienkaan määrää puristettua kohtuulliseksi, joten yltiösuloisten pentukuvien kohdalla oli karsinta lähes mahdotonta. Seulan läpi sujahtikin jopa 31 kuvaa, jotka kokosin tähän galleriaan kuvateksteillä höystettynä.

Kuvissa mukana viipottavat Majakkasaaren Tazza, Tryffeli,Taifuuni, Twix sekä Toffo.

puppylove
“Tästä se lähtee…”
puppylove
“… maailman mahtavin haukotus!”
puppylove
“Eeeei minua yhtään väsytä”
puppylove
“Voihan pylly!”
puppylove
“Kukkulan kuningas”
puppylove
“Nyt tapahtuu jotain jännää”
puppylove
“Tarkkana kuin porkkana”
puppylove
“Ei tätä oikein yksin voi vetää”
puppylove
“Hiiop”
puppylove
“Annahan se lelu nyt vaan minulle”
puppylove
“… irrottihan se vihdoin”
puppylove
“Voi veljet, rapsutuksia!”
puppylove
“Massurapsutukset on parhaita”
puppylove
“Mustat pojat kahdessa eri koossa”
puppylove
“Minä tulen tästä nyt läpi”
puppylove
“Kolme pientä muskettisoturia”
puppylove
“Vedä sinä siitä niin minä otan tämän toisen narun”
puppylove
“Hypnotisoin sinut”
puppylove
“Majakkasaaren Taifuuni”
puppylove
“Voisin muuttaa sinun luo”
puppylove
“Kyllähän tämmöisen kuvamäärän jälkeen alkaakin jo väsyttää”
puppylove
“Mitähän murmeleita nuo on ja miksi mun äiti on niiden kanssa tuolla?”

Kuten Iriksen ilmeestä voi viimeisessä kuvassa vähän päätellä, ei neiti ollut kovin mielissään siitä että minä vietin pitkän tovin pentuaitauksessa. Kun tulin aitauksesta pois, liimautui Ipana pitkäksi toviksi ihan kiinni kylkeeni näyttääkseen kenelle ne meikäläisen hellyydet oikeasti kuuluvat. Reissusta palattuamme meni Herakin aivan sekaisin vaatteisiin tarttuneista pentuhajuista ja suorastaan tärisi innostuksesta.

Vilkasta mökkielämää ja muita elokuun koirakuulumisia

Niin sitä eletään taas jo kuukauden viimeistä keskiviikkoa ja sehän tarkoittaa tietenkin katsausta elokuisiin koirakuulumisiin!

7 8

Kuun alkupuolisko saatin heinäkuun lopun tavoin nauttia koko perheen voimin lomailusta. Kotona emme tuolloin pientä hengähdystaukoa lukuunottamatta juuri ehtineet olla, vaan suurimman osan ajasta vietimme mökkimaisemissa sekä Keuruulla, että isovanhempieni tykönä Pieksämäellä. Keuruun mökiltä parhaiten jäivät mieleen Heran ja Iriksen marjapuskaravailut sekä Iriksen kanssa asuntovaunussa vietetyt päiväunihetket. On siinä vain jotain kovin rauhoittavaa katsella sikeästi nukkuvaa pentukoiraa. 

Mummolan mökillä kävimme muunmuassa mustikkametsällä hakemassa hillotarpeita (joita kertyikin kymmenisen litraa, nam!). Hera keskittyi lähinnä vainuamaan metsän hajumaailmaa, mutta Iris kiinnostui mustikoista niin, että oppi melkein syömään niitä suoraa varvuista. Ämpäristä olisi toki ollut mukavampi napostella, mutta sen homman minä kävin Ipanan harmiksi kieltämässä. Pientä jännitysmomenttia aiheutti myös, pysyvätkö kaikki ämpärit pystyssä innokkaiden juoksupyrähdysten ja kierähtelyjen keskellä.

13 11

Muita mummolan ilonhetkiä olivat ainakin Heran mielestä kanoottiajelut sekä erinäisten laiturin ohi uiskentelevien vesilintujen perässä polskiminen. Aina jos joku oli kanootissa, ampaisi Hössö samantien matkustajaksi. Iriskin uskaltautui pariin otteeseen kyytiin, mutta pikkuneidin näkökulmasta vesilläolo taisi olla vielä vähän turhan jännää ollakseen kivaa. Iriksen lempipuuhaa olikin sen sijaan odotella laiturilla, kun Hera ui noutamaan keppejä vedestä ja juosta sitten rantaveteen taistelemaan keppiä itselleen. Hyppäsipä Ipana myös kertaalleen laiturin päästä Heraa vastaan ja ui ensimmäistä kertaa oma-alotteisesti! Minä en tuota tapausta ollut näkemässä, mutta mies onnistui onneksi saamaan sen videolle talteen. Kaiken tämän touhuamisen vastapainona oli toki myös herkkuja, kun koirille paistettiin muurikkapannulla ihan omat haukifileet (suolaamatta toki) ja loimulohenkin nahkat säästettiin pienille herkkusuille.

3 5 1

Pieksämäen mökiltä kävimme myös päiväreissulla Kuopiossa serkkujeni perheen luona. Heralle ja Irikselle tuo reissu tarjosi menoa ja meininkiä 10- ja 14-vuotiaiden serkkupoikieni ja perheen nelivuotiaan kultaisennoutajan Neron kanssa. Suuri lampeen rajoittuva pihanurmi ja innokkaita leikkitovereita, on siinä mahtava kesäpäivä koossa! Sen verran ripeitä nämä meidän tytöt ovat kintuistaan, ettei Nerosta niille ollut juoksukisaan vastusta, mutta ei se menoa haitannut. Minä napsin koirista kuvia niin paljon kuin vain kerkesin, söin mahan täyteen juustomaitopannukakkua ja pompin pitkät tovit trampoliinilla poikien pyynnöstä. Iltasella kun lastasimme auton mökille paluuta varten, taisi joka iikka olla aivan naatti.

9 12

Viime viikolla olikin jälleen aika palata takaisin arkisiin askareisiin kotipuolessa ja aloitin Iriksen kanssa kuusiviikkoisen alkeiskurssin samassa paikassa, jossa kesän alussa kävimme vauvaryhmässä. Sai taas olla ylpeä pikkuipanasta, sillä vauvaryhmän opit olivat hienosti pysyneet koko kesän mielessä, eikä tunnilla tarvinnut lähteä enää täysin alusta liikkeelle. Iriksellä on ilahduttavan hyvä keskittymiskyky, mikä tekee harjoittelusta paljon mielekkäämpää kuin esimerkiksi Heran kanssa, joka on turhautumis-rapsuttamassa korvaansa heti viiden minuutin kuluttua.

Muilta osin tämä kuun jälkimmäinen puolisko on kulunut melko rauhallisissa tunnelmissa, etenkin jos tuohon lomameininkiin vertaa. Hihnakäytösreeniä puolin ja toisin, metsälenkkejä, herkkuluiden nakerrusta ja muita melko arkisia juttuja ollaan puuhasteltu.

10 2

Koirakuulumisien pariin palaillaan taas seuraavan kuun viimeisenä keskiviikkona, joten pysykäähän kuulolla! Niihin kuulunee ainakin lisää koirakoulua, viikonloppuretkiä mökille sekä loppukuussa järjestettävät Iriksen pentuetreffit, joita odotellaan jo innolla (pitäisikin muistaa kasvattajalle ilmoittaa osallistumisesta..!). Pupsit löydät lisäksi instagramista @fabaflatcoats tervetuloa seurailemaan!