Marraskuista mökkeilyä ja muita koirakuulumisia

Venytin marraskuun koirakuvien julkaisua tarkoituksella viikonlopun yli, sillä toivoin saavani viikonlopun mökkireissulta kauniin talvisia otoksia. Toisin kuitenkin kävi, kuten varsin vehreästä otsikkokuvastakin näkyy. Mikäli lämpötila ei olisi ollut pakkasen puolella, olisi aivan hyvin voinut kuvitella viettävänsä elo-syyskuista metsäretkeä.

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Loka-marraskuun taitteessa kävimme jälleen isovanhempieni tykönä. Kelit olivat jo sen verran kylmät, ettei mökillä tarjennut olla yötä, mutta olihan se silti käytävä tarkistamassa kaikki uudet hajut ja myyrän kolot, mitä edellisen vierailun jälkeen oli ehtinyt syntyä. Iris löysi itselleen uuden leikkikaverin haravasta, joskin haravan kanssa työskennellyt mummoni oli tästä leikistä vähän eri mieltä. Hera innostui loikkimaan ilmaan heiteltyjen lehtikasojen perässä. Aina kun lehdet heitettiin ilmaan, hyppäsi Hera niiden perään suu apposen ammollaan.

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Talven ensimmäisistä lumista ehdimme iloita muutaman päivän verran. Metsässä oli aivan upean näköistä, kun puiden oksat notkuivat lumikuorrutuksessa muodostaen kauniita holvikaaria. Iriskin oli aivan innoissaan nähtyään elämänsä ensimmäiset lumikinokset. Harmikseni emme arkena ehtineet metsään tarpeeksi valoisalla. Hämärässä metsässä mustien koirien kuvaaminen ilman salamaa on aika toivoton homma, varsinkin kun kuvattavat vipeltävät kovaa vauhtia ympäriinsä.

Päivässä ilmestyneet kinokset katosivat lopulta melkein yhtä nopeasti, joten tällä hetkellä kaupunkimaisema on synkän harmaa ja märkä. Tälläinen keli ei juuri inspiroi kaivamaan kameraa esille, joten toivonkin oikein lumisateista joulukuuta!

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Marraskuun viimeistä viikonloppua vietimme Keuruulla. Hera ja Iris pääsivät juoksemaan metsässä sydämensä kyllyydestä, kun teimme molempina päivinä parin tunnin mittaiset retket mökille. Erityisesti suolla juoksentelu ja kantojen juureen kertyneiden vesilammikoiden pärskyttely osoittautuivat mieleiseksi tekemiseksi.

flatcoated retriever flatcoated retriever

Kaiken touhottamisen jälkeen autokopasta löytyi aika väsyneen näköinen parivaljakko. Mökkiretkien lisäksi marraskuuhun on mahtunut ainakin Iriksen koirakoulun jatkokursseilua, hihnakäytöksen harjoittelua, metsälenkkejä lähimetsässä sekä aarteenetsintää, luiden nakertelua ja aamuisia rapsutteluhetkiä kotosalla. Mukavaa ja tavallista arkea siis.

Eilen ripustin Heran ja Iriksen joulukalenterin keittiöön paraatipaikalle ja tänään aloitimmekin aamun ensimmäisestä luukusta löytyneillä herkuilla. Kyllä nyt kelpaa odotella joulua, etenkin kun tytöillä on juhlapäivien ruokalistalla sellaisia herkkuja kuin sydäntä ja maksaa!

Ps. Muistathan, että meidät löytää myös instagramista @fabaflatcoats. Mikäli kaipaat päiviisi piristystä iloisista koirakuvista, kannattaa tilimme edottomasti kurkata!

Kohmeinen käärme ja muita lokakuun koirakuulumisia

Lokakuu ei kuulumisten osalta ole ollut kovin tapahtumarikas, mutta onneksi kivoja kuvia ehti karttua taas runsaasti! Heralla alkoi toiset juoksut kuun ensimmäisenä päivänä, joten ollaan aika paljon keskitytty tekemään mukavia aktivointijuttuja ihan kotosalla. Aarteenetsintä, eli ympäri taloa piiloteltujen namipalojen etsiminen nenätyöskentelyllä, on ollut kovasti suosittua viime aikoina. Iriskin oppi homman jujun ihan vain seurailemalla Heran työskentelyä ja tytöt muodostavatkin niin tehokkaan etsintäpartion, ettei puuhassa kauaa nokka tuhise. Haasteena tuppaakin olemaan tarpeeksi vaikeiden piilopaikkojen keksiminen.

Hihnalenkkien yhteydessä ollaan harjoiteltu erilaisia tokojuttuja, jotka ovat olleet etenkin Heralle älyttömän hyödyllisiä. Iriksellä tuppaa ajoittain olemaan vielä vähän turhan paljon energiaa ja innostusta syksyisestä luonnosta, jonka seurauksena hihnakäytökseen keskittyminen meinaa ajoittain unohtua. Eiköhän Ipanakin tuosta hieman rauhoitu, jahka ikää tulee vielä vähän lisää.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

Mökillä ollaan käyty kahteen otteeseen viettämässä ulkoilupäivää, jotta Herakin pääsi juoksuista huolimatta vähän temmeltämään paikassa, jossa toisia koiria ei liiku. Jälkimmäisellä reissulla vastaan tuli hyvin kohmettunut käärme, joka muistutti ikävästi kammottavan luikerolajinsa olemassaolosta. Mistälie johtunee, mutta minä en voi edes selailla käärmeistä kertovaa eläinkuvakirjaa ilman valtavaa kuvotusta ja pelkoa. Onni on, että tämä kohmeinen yksilö oli ainoa, johon olen vuosikausiin törmännyt, vaikka tänäkin kesänä metsissä on rymytty ihan urakalla.

Nyt juoksuaika alkaa onneksi olla ohitse ja päästään hiljalleen palailemaan normaaleihin puuhiin. Loppukuusta olisikin taas luvassa vierailua isovanhempieni luokse mummon herkkupatojen äärelle. Eiköhän silloinkin täydy käydä mökillä pyörähtämässä, jotta tytöt pääsevät temmeltämään!

flatcoated retriever
Mökkeilyn onnea

Satunnaisten temppureenien tuloksena molemmat neidit hallitsevat tämän istuvaksi karhuksi kutsumani liikkeen jo melko nätisti, joskin Ipanalla on taipumusta venkoilla milloin mihinkäkin suuntaan. Seuraavaksi pitäisikin liittää temppuun käskysana, jotta homma toimisi ilman namilla houkutteluakin.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

Iris täytti muutama päivä takaperin jo 7kk ja sen kunniaksi kävimme kotipihassa nappaamassa kauniin keltasävyisen syyskuvan. Ensi viikolla Ipanan kanssa on tarkoitus jatkaa taas koirakouluilua. Ohjelmassa on joko jatkokurssi 1 tai toko-kurssi, riippuen siitä kumpaan paremmin mahdutaan mukaan. Mukavaa päästä taas oppimaan uusia asioita, joita voi hyödyntää myös Heran kanssa.

Seuraavat koirakuvat kuulumisineen ovat luvassa taas marraskuun viimeisenä keskiviikkona. Tässä kuussa ei ihan pysytty aikataulussa, kun eilisen iltatentin jälkeen en ennättänytkään muokkailla kaikkia kuvia kuntoon, mutta mitäpä pienistä. Päivittäisellä tasolla Heraa ja Iristä pääsee halutessaan seurailemaan instagramissa @fabaflatcoats

 

Voihan mörköikä ja muita syyskuun koirakuulumisia

Kuten jo edellisen kuulumispostauksen lopuksi uumoilin, on syyskuu vierähtänyt suurimmaksi osaksi mökkiretkien ja koirakoulun parissa. Iriksen kuusiviikkoinen alkeiskurssi tuli päätökseensä viime viikolla ja olin kyllä varsin tyytyväinen kurssin antiin. Iris oppi hienon keskittymiskyvyn harjoittelua varten ja minä sain paljon hyödyllistä tietoa koirien käyttäytymisestä ja toimivista opetustekniikoista. Seuraava etappi Ipanan kanssa on hioa perusjuttuja sujuviksi marraskuussa alkavaa Rally-toko-kurssia varten.

flatcoated retriever flatcoated retriever

Herakin on päässyt hyötymään alkeiskurssilla opituista asioista mm. erilaisten aktivointitemppujen muodossa, jonka lisäksi olemme vihdoin saaneet hihnakäytöstä hiottua rauhallisemmaksi. Mikäli toisia koiria ei ole näköpiirissä, kulkee Hera jo erittäin kauniisti ja poukkoilematta, eikä korvatkaan katoa enää täysin. Nyt kun vielä saa toisiin koiriin kohdistuvan liiallisen mielenkiinnon kitkettyä, ei hihnakäytöksessä ole enää moitittavaa. Erityisesti räksyttävät pikkukoirat saavat Hössön käymään aivan ylikierroksilla, eikä muitakaan koiria osata lähietäisyydeltä ohittaa nätisti, mutta eiköhän parilla tehokkaalla yksityistunnilla löydetä sopivat keinot ohituksienkin oppimiseksi!

flatcoated retriever

Syyskuu on pitänyt sisällään myös aimo annoksen mörköikää. Iris on pelännyt muun muassa liikennekaartiota, valkoista pyöreää kukkaa, voimakasta tuulta sekä viimeisimpänä harjoitusriistojen hajua. Yhdellä koirakoulutunnillakin pääsi käymään niin, että häiriöääniharjoituksessa käytetty lehmän ääntä pitävä pehmolelu laittoi Ipanan aivan täysin pois tolaltaan.

Ehkäpä pahin mörkötapaus sattui kuitenkin kuun alkupuolella, kun epätavallisesta pelokkuudesta ei ollut vielä saatu mitään viitteitä. Harjoittelimme kovan pamauksen sietoa pamauttamalla pari isoa kiinalaista, joka oli Ipanallekin jo tuttu juttu vanhastaan, mutta tuolla kertaa Iris säikähtikin oikein kunnolla ja maastoutui pitkäksi aikaa liiterin alle.

Tähän mörköilyyn kun vielä yhdistyi erittäin tiukassa istuvat yläkulmahampaat, joita heiluteltiin ja vemputeltiin monta viikkoa, ei syyskuussa tainnut Iriksen näkökulmasta olla kovin paljoa kehuttavaa..

flatcoated retriever flatcoated retriever

Kuukaudesta olisikin voinut helposti jäädä Iriksen osalta vähän tylsä mieli, mutta kaikeksi onneksi kuun viimeisenä viikonloppuna päästiin tapaamaan Ipanan sisaruksia omistajineen kasvattajan järjestämille pentuetreffeille. Päivän ohjelmassa oli perustottelevaisuustreeniä, hyvää ruokaa, trimmausta sekä näyttely- ja noutoharjoituksia. Perustottelevaisuusjutuissa sain ilokseni huomata harjoitusten tuottaneen tulosta, sen verran hyvin Iris keskittyi vaikka ympärillä oli neljä sisarusta, äiti ja isoäitikin. Noutoa ei sen sijaan oltu vielä harjoiteltu kotioloissakaan, joten siltä osin seurailtiin vain sisarusten hienoja suorituksia. Mukava päivä loppui vauhdikkaasti, kun pennut päästettiin kirmaamaan lammasaitaukseen. Iris otti tietenkin ensitöikseen kunnon hajustuksen lampaanläjissä kieriskellen, mutta intoutui onneksi myös juoksemaan velipoikien mukana.

Hera odotteli pentuetreffien ajan kotosalla, muttei suinkaan yksin, sillä Jyväskylään muuttanut pikkuveljeni tuli pitkästä aikaa kylään tuoreiden maksanamien kera. Ei siis lainkaan hullumpi päivä Hössöllekkään!

25.9. oli myös Iriksen pentueen puolivuotispäivä. “Virallinen” puolivuotiskuva olisikin tarkoitus ottaa tänä viikonloppuna mökillä, toivottavasti kelit suosivat!

flatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retrieverflatcoated retriever

Mökkipuuhiin ehti lukeutua ainakin kanoottiajeluita, vesileikkejä, puunkarahkojen retuuttamista sekä metsäretkiä mustikoita poimien. Kalaherkkuja unohtamatta.

Muistuttelempa vielä, että koirakuvien ystävät löytävät meidät myös instagramista @fabaflatcoats. Tervetuloa seurailemaan! Uudet koirakuulumiset ilmestyvät blogin puolelle taas lokakuun viimeisenä keskiviikkona, kuulemisiin!

 

Vilkasta mökkielämää ja muita elokuun koirakuulumisia

Niin sitä eletään taas jo kuukauden viimeistä keskiviikkoa ja sehän tarkoittaa tietenkin katsausta elokuisiin koirakuulumisiin!

7 8

Kuun alkupuolisko saatin heinäkuun lopun tavoin nauttia koko perheen voimin lomailusta. Kotona emme tuolloin pientä hengähdystaukoa lukuunottamatta juuri ehtineet olla, vaan suurimman osan ajasta vietimme mökkimaisemissa sekä Keuruulla, että isovanhempieni tykönä Pieksämäellä. Keuruun mökiltä parhaiten jäivät mieleen Heran ja Iriksen marjapuskaravailut sekä Iriksen kanssa asuntovaunussa vietetyt päiväunihetket. On siinä vain jotain kovin rauhoittavaa katsella sikeästi nukkuvaa pentukoiraa. 

Mummolan mökillä kävimme muunmuassa mustikkametsällä hakemassa hillotarpeita (joita kertyikin kymmenisen litraa, nam!). Hera keskittyi lähinnä vainuamaan metsän hajumaailmaa, mutta Iris kiinnostui mustikoista niin, että oppi melkein syömään niitä suoraa varvuista. Ämpäristä olisi toki ollut mukavampi napostella, mutta sen homman minä kävin Ipanan harmiksi kieltämässä. Pientä jännitysmomenttia aiheutti myös, pysyvätkö kaikki ämpärit pystyssä innokkaiden juoksupyrähdysten ja kierähtelyjen keskellä.

13 11

Muita mummolan ilonhetkiä olivat ainakin Heran mielestä kanoottiajelut sekä erinäisten laiturin ohi uiskentelevien vesilintujen perässä polskiminen. Aina jos joku oli kanootissa, ampaisi Hössö samantien matkustajaksi. Iriskin uskaltautui pariin otteeseen kyytiin, mutta pikkuneidin näkökulmasta vesilläolo taisi olla vielä vähän turhan jännää ollakseen kivaa. Iriksen lempipuuhaa olikin sen sijaan odotella laiturilla, kun Hera ui noutamaan keppejä vedestä ja juosta sitten rantaveteen taistelemaan keppiä itselleen. Hyppäsipä Ipana myös kertaalleen laiturin päästä Heraa vastaan ja ui ensimmäistä kertaa oma-alotteisesti! Minä en tuota tapausta ollut näkemässä, mutta mies onnistui onneksi saamaan sen videolle talteen. Kaiken tämän touhuamisen vastapainona oli toki myös herkkuja, kun koirille paistettiin muurikkapannulla ihan omat haukifileet (suolaamatta toki) ja loimulohenkin nahkat säästettiin pienille herkkusuille.

3 5 1

Pieksämäen mökiltä kävimme myös päiväreissulla Kuopiossa serkkujeni perheen luona. Heralle ja Irikselle tuo reissu tarjosi menoa ja meininkiä 10- ja 14-vuotiaiden serkkupoikieni ja perheen nelivuotiaan kultaisennoutajan Neron kanssa. Suuri lampeen rajoittuva pihanurmi ja innokkaita leikkitovereita, on siinä mahtava kesäpäivä koossa! Sen verran ripeitä nämä meidän tytöt ovat kintuistaan, ettei Nerosta niille ollut juoksukisaan vastusta, mutta ei se menoa haitannut. Minä napsin koirista kuvia niin paljon kuin vain kerkesin, söin mahan täyteen juustomaitopannukakkua ja pompin pitkät tovit trampoliinilla poikien pyynnöstä. Iltasella kun lastasimme auton mökille paluuta varten, taisi joka iikka olla aivan naatti.

9 12

Viime viikolla olikin jälleen aika palata takaisin arkisiin askareisiin kotipuolessa ja aloitin Iriksen kanssa kuusiviikkoisen alkeiskurssin samassa paikassa, jossa kesän alussa kävimme vauvaryhmässä. Sai taas olla ylpeä pikkuipanasta, sillä vauvaryhmän opit olivat hienosti pysyneet koko kesän mielessä, eikä tunnilla tarvinnut lähteä enää täysin alusta liikkeelle. Iriksellä on ilahduttavan hyvä keskittymiskyky, mikä tekee harjoittelusta paljon mielekkäämpää kuin esimerkiksi Heran kanssa, joka on turhautumis-rapsuttamassa korvaansa heti viiden minuutin kuluttua.

Muilta osin tämä kuun jälkimmäinen puolisko on kulunut melko rauhallisissa tunnelmissa, etenkin jos tuohon lomameininkiin vertaa. Hihnakäytösreeniä puolin ja toisin, metsälenkkejä, herkkuluiden nakerrusta ja muita melko arkisia juttuja ollaan puuhasteltu.

10 2

Koirakuulumisien pariin palaillaan taas seuraavan kuun viimeisenä keskiviikkona, joten pysykäähän kuulolla! Niihin kuulunee ainakin lisää koirakoulua, viikonloppuretkiä mökille sekä loppukuussa järjestettävät Iriksen pentuetreffit, joita odotellaan jo innolla (pitäisikin muistaa kasvattajalle ilmoittaa osallistumisesta..!). Pupsit löydät lisäksi instagramista @fabaflatcoats tervetuloa seurailemaan!

 

Pupsit instagramissa ja muita heinäkuun koirakuulumisia

flatcoated retriever

Olen jo pidemmän aikaa pähkäillyt, mitä teen jatkuvasti lisääntyvällä koirakuvien kokoelmallani. Tämän blogin osalta haluan pyrkiä pitämään pääpainon käsillätekemisessä ja koirajuttuja tuntuu aina välillä kertyvän niin paljon, että pelkästään niillä täyttäisi kokonaisen blogin. En kuitenkaan usko, että minusta olisi ylläpitämään kahta laadukasta ja tyydyttävää tahtia päivittyvää blogia, joten kompromissina päädyin tekemään blogiin säännöllisen kuukausikatsauksen koirakuulumisista. Nämä katsaukset ilmestyvät aina kunkin kuun viimeisenä keskiviikkona ja ne on omistettu yksinomaan koirajutuille ja -kuville. Kaikki ne kymmenet kuvat, jotka eivät näihin katsauksiin mahdu, päätyvät jatkossa koiriemme uudelle instagram-tilille @fabaflatcoats. Näin pääsen ilahduttamaan kuvillani myös muita koirien ystäviä, eivätkä kaikki kivat kuvat unohdu pelkästään tietokoneen syövereihin. Jaan tilillä päivittäin niin järkkärillä otettuja parempia kuvia, kuin kehnompilaatuisia kännykkäräpsyjä hauskoista tilanteista. Kaikki koirien ystävät ovatkin lämpimästi tervetulleita seurailemaan karvaista menoa myös instagramin puolelle!

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Heinäkuu on mennyt isolta osin mökkeilyn merkeissä. Alkukuusta kävimme viikonloppureissulla isovanhempieni mökillä Itä-Suomessa. Perille päästyämme Iris kävi heti ensitöikseen sisällä mökissä tutustumassa ja ehdin juuri todeta mummolle, että matot kannattaisi ottaa pois lattialta pissivaaran takia, kun pikkuneiti oli jo tyytyväisenä pisulla pöydän alle levitetyllä matolla. Noh, ei se mitään, loput matot pois lattialta ja ulos leikkimään. Eipä siinä kovin kauaa mennyt, kun neiti pönöttikin jo keskellä mummon valkosipulipenkkiä ja hyöri ja pyöri niin, että puolet kasveista menivät ihan sikinsokin.

Ei Iris kuitenkaan ollut ainoa, joka hökelsi ympäriinsä tehden pieniä kommelluksia, sillä onnistui Herakin katkaisemaan vahingossa erään hieman kehnosti tuetun katajan juostessaan täysillä sitä päin. Tästä mummo oli kuitenkin kovasti iloinen, sillä hän oli jo pitemmän tovin halunnut kaataa tämän kyseisen yksilön “maisemaa rumentamasta”.

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Keli oli tuolloin melko sateeton, mutta koirat olivat silti jatkuvasti aivan litimärkiä temuttuaan innoissaan rantavedessä. Edellisellä reissulla vesi oli vielä niin kylmää, ettei Hera käynyt järvessä juuri lainkaan, mutta tällä kertaa saatiin nähdä mitä hienoimpia loikkia ja molskahduksia. Sellainen erikoinen yksityiskohta näissä hypyissä oli, että laiturin sivureunoilta kyllä pompittiin komeasti, mutta aivan laiturin päädystä piti aina tehdä sellainen varovainen maha edellä valuminen veteen. Iris ei vielä lähtenyt polskimaan tai harjoittelemaan uimahyppyä, mutta juoksi aina innoissaan Heraa vastaan tämän loiskutellessa rantaan.

flatcoated retriever flatcoated retriever

19.7 oli tavallista juhlavampi päivä, sillä Hera ehti tuolloin jo puolentoista vuoden ikään. Hössössä on nyt Iriksen tulon myötä näkynyt aika paljon mustasukkaisuutta, kun se ei enää saakaan automaattisesti ehdotonta huomiota vain itselleen, vaan rapsutukset ja namut pitäisi taas jakaa jonkun toisen kanssa. Mitäs kummaa se sellainen on olevinaan? Olen myös ehkä itse syyllistynyt hieman siihen, että keskitän suurimman huomioni ja huolenpitoni ipanaan, joka on vielä niin kovasti pienempi kuin isosiskonsa. Tätä “suosimista” olen pyrkinyt vähentämään omistamalla Heralle ihan omia rapsutus- ja leikkituokioita, jotta se huomaisi edelleen olevansa minullekin ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin aina ennenkin.

Joku pitkäaikaisempi lukija saattaa ehkä muistaa, kuinka Hera oli etenkin pikkupentuna todella tehokas “kahlekuningas“. Olin jo ehtinyt ajatella, että tämä taipumus oli jäänyt taakse, mutta alkuviikolla mökiltä kotiutuessamme se nosti taas päätään. Parkkeerasimme auton kerrostalomme alaovelle tavaroiden purkua varten ja veimme koirat odottamaan kotiin. Pistin molemmat neidit kylppäriin lapsiportin taakse odottamaan, että saisimme tuotua matkatavarat sisään ilman enempiä jaloissa hyörimisiä ja jätin kotioven aivan pikkuisen raolleen, jotta avaimien kaivelulta vältyttiin. Tämähän johti tietysti siihen, että saatuamme ensimmäiset kantamukset autosta rappukäytävään, jolkotteli Hera riemastuneena meitä vastaan rappusista. Ei sillä ollut minkäänlaista aikomusta lähteä karkuteille, niinkuin ei ole koskaan aiemminkaan ollut, Hessu vain halusi osallistua siihen mitä mekin tehtiin.

flatcoated retrieverflatcoated retriever

25.7 oli puolestaan Iriksen aika täyttää 4 kuukautta. Ipanalla oli tuolloin painoa tasan 15kg, joka oli jo 10kg enemmän kuin uuteen kotiin seitsenviikkoisena muuttaessa. Kehonhallinta alkaa onneksi olla myös sellaisella tasolla, että päästään vihdoin laskeutumaan rappuset turvallisesti kävellen, Iris kun ei ole enää oikein sellaista sylikoirakokoa, joka olisi helppo kantaa ulos. Ipana on saanut myös niinkin kauniin lempinimen, kuin jätemylly, sillä se söisi mieluusti ihan kaiken, jos vain saisi. Ihan sama onko kyseessä salaatinlehti, mansikka vai Heran oksentama ruoka-annos, se kyllä katoaa ihan yhtä tehokkaasti kuin maailman herkullisin lihakimpale, jos sattuu päätymään Iriksen haltuun.

Hihnaulkoilujen yhteydessä on viimeaikoina tullut vastaan aika erikoisia pelottavuuksia. Se nyt tuntuu vielä ihan järkeenkäyvältä, että säikähdetään kun iso ja pelottava koira haukkuu kovaan ääneen ohikulkiessaan, mutta esimerkiksi tällä viikolla pikkuneiti pelkäsi ihan tosissaan kovaäänistä tuulta, joka pauhasi muutoin täysin autiolla pihatiellä. Toinen outo pelkotapaus sattui, kun kävin Iriksen kanssa kuun alkupuolella hevostallilla. Hevoset olivat toki aika jänniä, muttei niitä juuri pelätty vaikka isoja olivatkin. Niiden kakkaa olisi myös ollut tosi kiva syödä (Iriksen mielestä), jos siihen vaan olisi saanut luvan. Käytiin myös harjaamassa aasilta talviturkkia pois. Se oli vielä vähemmän pelottava kuin hevoset ja senkin kakkaa olisi tehnyt mieli syödä (edelleen Iris kyseessä). Reissu oli siis kaikinpuolin täynnä onnistunutta positiivista sosiaalistamista (ja kakkaa), mutta auta armias kun oli poislähdön aika ja keskelle maantietä oli ilmestynyt valtava hevosen läjä. Se oli niin pelottava, että oli äkkiä juostava aidan taakse piiloon moneen kertaan ennenkuin onnistuttiin kulkemaan sen ohi, jotta päästiin autolle. Naureskeltiinkin kotimatkalla, että Iriksen reissussa sekä parasta, että pelottavinta oli kakka!

Nyt meillä on edessä vielä monta ihanaa mökkeilyn täyteistä viikkoa ennen arkiseen aherrukseen paluuta. Elokuun lopulla palataan Ipanan kanssa koulutushommien pariin alkeiskurssilla, jossa päästään opettelemaan lisää tarpeellisia taitoja elämää varten. Karvaisiin kuulumisiin palataan laajemmin taas ensi kuussa, muistakaahan sillä välin kurkkia pupsien menoa instagramin välityksellä!