Keväistä Mökkeilyä

Tiesittekös, että tenttiviikon ja pienen koiranpennun kaitsemisen yhdistelmä on omiaan tuottamaan melkoista väsymystä? Kaikeksi onneksi tässä rypistyksessä aletaan olla jo voiton puolella, kun suoritettavana on enää kaksi tenttiä ja yksi ohjelmoinnin harkkatyö, jonka kimpussa tämä viikonloppu onkin isolta osin mennyt. Innostuin panostamaan viimeiseen työhön oikein kunnolla ja lähdin rakentamaan eräänlaista hirsipuupeliä, jossa arvuutellaan tv-sarjoja. Pythonilla ohjelmoiminen on oikeastaan aika hauskaa hommaa, siinä kun saa aivonystyröiden vaivaamisen lisäksi myös ajoittaisia onnistumisen tunteita, kun ohjelmointia ei ole tehty turhan vaikeaksi.

Nyt luodaan vielä katsaus parin viikon takaiseen mökkiviikonloppuun, jonka kuvasadosta julkaisin jo aiemmin yhden luontokuvien täyteisen gallerian. Ahkeran luontokuvauksen ohessa ehdin myös saunoa, istuskella grillikatoksessa ja laiturin nokassa, nauttia mummon herkkuruuista, kuunnella papan tarinoita, kaivella kantoa maasta ylös, naureskella Heran touhuille, näpertää jotain pientä ja nukkua oikein makeasti. Aivan loistoreissu siis kaikin puolin.

potatoeskattilafoodfood

Ruokapuoli oli tuttuun tapaan taas kunnossa vuorokauden ympäri. Perunapenkistä löytyi vielä muutama talvesta selvinnyt minipottu, jotka aiheuttivat kovastikin huvitusta. Enpä olisi osannut arvata kuinka herkulliselta ne maistuivat valurautapannulla käytyään. Ahventen kutuaikakin oli vielä sen verran käynnissä, että katiskasta saatiin kaloja muurikkapannulla paistettaviksi. Mikä tahansa muurikkapannulla valmistettu on kyllä täydellistä mökkiruokaa!

crochetcrochetcrochet

Tässä tämänkertainen mökkikäsityö, pitäähän sitä aina jotain näperrettävää olla olemassa ihan varuiksikin jos vaikka sataa koko viikonlopun vettä. Äidille tekeillä oleva torkkupeitto on edennyt laittoman hidasta vauhtia, mutta pikkuhiljaa alan olemaan voiton puolella urakassa. Pajuneliöitä peittoon tulee yhteensä 63 ja niistä löytyy neljää eri vihreän sävyä luonnonvalkoisen ja ruskean ohella. Kunhan saan pari viimeistä kerrosta paloihin virkattua, pääsen siirtymään sommittelun(jee!), kasaamisen ja päättelyn(voih..) pariin.

spicesspices indian

Tämänkertaisina Intian-tuliaisina saimme mausteita kalalle, kasviksille ja sikkenille. Ihmettelin hyvän tovin notta mitähän kumman sikkeniä, kunnes kävi ilmi että sikken = chicken savolaisen mummoni ääntämyksellä. Tuo nimitys kuulosti niin hauskalle, että kana on minun sanastossani tästedes sikken! Mausteiden lisäksi mummo pakkasi meille kotiinviemisiksi kuivasieniä sekä maailman parasta omppohilloa. Onni on ettei mies pidä omppohillosta lainkaan, se nimittäin tarkoittaa sitä että saan syödä kaiken hillon ihan itsekseni. Sain myös kivan väriset räsymatot keittiöön. Hieman kutkuttaisi laittaa ne jo rumien muovilattioiden peitoksi, mutta täytyy ensin hieman odotella tuon edellisessä tekstissä esittäytyneen pikkuisen pissikoneen kasvamista.

flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever flatcoated retriever

Heran reissun ykkösjuttu taisi olla erilaisiin koloihin könyäminen. Hössö oli vähän väliä joko leikkimökin tai mökin terassin alla möyrimässä ja yritys oli kova myös liiterin alle pääsemiseksi. Tuo ylimmäinen kuva leikkimökin alla asuvasta monsterista on minusta aika mainio ja tuo mieleeni tarinan kolmesta pukista, jotka ylittivät peikon siltaa.

Toinen suosittu ajanviete oli laiturin vieressä kelluvien kaislojen hamuaminen laiturilta käsin. Vesi taisi vielä olla sen verran kylmää, ettei uiminen ollut mielekästä, joten Hera kehitteli mielenkiintoisen kauhomistaktiikan kaislojen pyydystykseen. Oheiselta videolla on lyhyt tyylinäyte tästä touhusta:

Sellaista menoa! Iris on kuluneen viikon aikana kasvanut kovaa vauhtia, kuten tietysti kuuluukin. Toissapäiväisessä punnituksessa vaaka näytti 6.1kiloa, kun taas viikko sitten kotiutuessa painoa oli kilon verran vähemmän. Melkolailla aikuisen mitoissa olevan Heran paino oli samalla punnituskerralla 27.1kg, joten on Ipanalla vielä aika paljon kasvettavaa jäljellä.

Advertisements

Mökkikesän muistoja vol. 2: Paluu vuoteen 2012

Minulla on paha tapa olla äärimmäisen laiska siivoamisen suhteen. Pyykinpesun, lattioiden imuroimisen ja pölyjen pyyhkimisen lisäksi tämä pätee myös tietokoneen kuvakansioiden järjestelyyn. Tuhannet kuvat ovat sikin sokin sekaisin, eikä ylimääräisiä otoksia ole tietenkään poistettu tilaa viemästä. Ajoittain teen päätöksen kansioiden siivoamisesta, mutta se projekti kaatuu aina heti alkuunsa, kun tajuan kuvien järkyttävän suuren määrän. Sekametelisopan positiivisena sivuvaikutuksena on kuitenkin sen yllätyksellisyys; koskaan ei voi tietää mitä unohdettuja kuva-aarteita eteen mahtaakaan tupsahtaa. Tällä kertaa löysin kokonaisen kansiollisen mökkikuvia vuoden 2012 keskikesältä, joiden parhaimmiston halusin tuoda tännekin näytille. Tuohon aikaan ei ollut vielä Heraa, Rheaa tai tuota isäntääkään (jonka kanssa tosin alettiin tapailla jo paria viikkoa myöhemmin).

Ps. Eikö olekin ihana tuo mökkitietä osoittava tennismaila?

Vaikka vuodet vierivät, pysyy eväspuoli aina yhtä herkullisen samanlaisena. Oli sitten kevät, kesä tai syksy, yksi oleellisimmista asioista mökillä ovat mummon tekemät lätyt kotitekoisella omenahillolla höystettynä. Kesäisin lettujen syönnin kaveriksi on vielä kaivettava esiin kasa äitini lapsuudesta peräisin olevia Aku Ankkoja. Muita vakioherkkuja, joita on tarjolla jokaisella mummolavierailulla, ovat mustikkapiirakka sekä suolasienet ja karjalanpiirakat. Tuossa maailman parhaassa mustikkapiirakassa on ohuen pohjan päällä paksu kerros mustikkahilloa ja kokonaisia mustikoita. Nam!

Blogin aihepiirin perusteella ei liene kovin suuri yllätys, että minun on mökilläkin päästävä näpertelemään aina jotain pientä. Vuonna 2012 opettelin Juhannuksen kunniaksi saunavastojen sitomista. Homma oli melko helppoa muutoin, mutta sidontaan tarkoitetun koivunoksan notkeaksi venkuttelu vaati hieman kärsivällisyyttä. Nallekin sai juhlavan Juhannusasun, kun keräilin kesäkukkia ja väkersin niistä sille seppeleen. (Oikeastihan tein seppelettä aluksi itselleni, mutta onnistuin tekemään siitä niin ison, ettei se pysynyt päässäni lainkaan!)

Mökin lähellä on vanha kalkkitehdas, joka on aina ollut mielestäni todella nätti rakennus. Erityisesti tuo savupiipusta kasvava puu on hirmu sympaattisen näköinen. En ole asiasta aivan varma, mutta tehdas taitaa olla yhä jonkinasteisessa käytössä. Harmillista sinänsä, sillä sen pihassa olisi todella hienot puitteet ottaa valokuvia!

Tein joskus pienenä ison kasan hienoja ikkunataideteoksia, joihin lukeutuivat näiden mummoa ja pappaa esittävien pusukalojen lisäksi mm. joukko erivärisissä sienitaloissa asuvia karvapörriäisiä. Rapistuneet ja halkeilleet pörriäiset koteineen on jo useita vuosia sitten rapsuteltu pois, mutta tämä pusukalakaksikko on yhä vain ikkunaa koristamassa. Kovasti ovat nekin rapistuneet, mutta ovat siitä huolimatta saaneet säilyttää paikkansa.