Papu Kokkaa: Nutella Cheesecake

Lähiaikoina on hehkutettu kovasti Maku.fi-sivuston alla julkaistua Nutella-juustokakun ohjetta. Tuossa ohjeessa on todella kauniit kuvat Nutellalla marmoroidusta kakusta, jotka nähtyäni haaveilin kyseisestä leivonnaisesta ainakin kuukauden päivät. Eilen päätin vihdoin ryhtyä haaveilusta tositoimiin ja aloin lukea ohjetta tarkemmin kauppalistan tekoa varten. Voi mikä pettymys raaka-ainelistasta sitten löytyikään: VAIN 100g Nutellaa koko kakussa! Eihän sellainen nuukailu tule kuuloon, jos ihan kirjaimellisesti NUTELLA-kakkua ollaan tekemässä, joten ei siinä auttanut muu kuin lähteä etsimään muita ohjeita. Onnekseni löysin useita versioita, joissa tuolle taivaalliselle pähkinäsuklaalevitteelle oli annettu huomattavasti suurempi rooli.

Tutkimuksieni tuloksena päädyin lopulta the One Pot Chef:in ohjevideoon, jossa kivan kuuloisella aksentilla englantia puhuva australialainen mies näyttää, kuinka nopeasti ja helposti tämä loistoherkku syntyykään. Videossa (jonka voit katsella tämän postauksen lopussa) ohjeistetaan kakun tekeminen 22cm irtopohjavuokaan, mutta minulla oli käytettävissäni ainoastaan hieman isompia, n.24cm halkaisijaltaan olevia vuokia. Oli siis tarpeen hitusen suurennella videolla mainittuja ainesosamääriä, jottei kakkuni jäänyt aivan liian matalaksi.

Nutella-juustokakku 24cm irtopohjavuokaan

  • 300g Digestive-keksejä
  • 150g voita
  • 450g purkki Nutellaa
  • 1 dl tomusokeria
  • 600g maustamatonta tuorejuustoa

Minusta Nutella on parhaimmillaan suoraa purkista syötynä ja mieluiten vielä ihan sormipelissä. Toiseksi paras käyttötapa on puolestaan sekoittaa sitä kuumaan maitoon, jolloin syntyy pehmeää ja täyteläistä kaakaota. Kolmannella sijalla ei sen sijaan aikaisemmin ole ollut mitään, suklaalevitepäällysteiset leivät ja croissantit kun ovat olleet turhan äklömakeita ollakseen oikein suurta herkkua. Tämä juustokakku ei onneksi ollut liian makea tuorejuuston neutraloidessa Nutellan ylimääräistä makeutta, joten kakku pääsi täydentämään tätä herkullista top-3:sta.

Itse ohjeesta annan kaiken kunnian alkuperäiselle videolle, joten en sitä lähde tähän kopioimaan. Sen sijaan laitoin jutun täytteeksi muutamia vaihekuvia oman juustokakkuni tekoprosessista!

Kakkuni sai koristuksekseen huolettoman läjän tuoreita mansikoita sekä muutaman mintunlehden. Kotimaiset mansikat olivat vielä niin säälittävän kokoisia ja hurjalla hintalapulla varustettuja, että tyytyminen oli ulkolaisiin marjoihin. Olivat kyllä vallan makoisia nekin, ihan tuli kesäinen mieli!

Huomionarvoista toteutuksessa oli olla varovainen irtopohjavuoan reunan irrottamisessa. Hyvin jähmettyneen kakun reunat kannattaa avittaa varovasti veitsellä irti vuoan reunoista ennen lukituksen avaamista. Muutoin saattaa käydä niin, että osa kakusta onkin yhtäkkiä tyystin vailla reunusta, kun herkästi murenevainen reuna-aines on lähtenyt irtoreunan matkaan. Pistin lisäksi vuoan pohjalle leivinpaperia, jotta leikatut kakkupalat sai hieman suuremmalla todennäköisyydellä ehjänä lautaselle asti.

Vaikka tässä leipomuksessa ei ole käyttöä uunille eikä siten patakintaillekaan, oli pakko napata tähän vielä kuva ihanasta minipatakintaasta, jonka sain eilen äidiltäni. Aivan huikea.

Mikäli innostuit kokeilemaan Nutella-juustokakkua, jossa nimikkoainesta ei turhaan ole säästelty, ohjeistuksen saat kuuntelemalla the One Pot Chef:iä parin minuutin ajan:

Herkullisia kesähetkiä!

Ps. Kun otsikko lasketaan mukaan, löytyy sana “Nutella” tästä jutusta 10 kertaa

Advertisements

Papu Kokkaa: Miniburgerit x 3

Hei vaan! Viimekerrasta on ehtinyt vierähtää tavallista pitempi aika, sillä perheessämme on viimeiset pari viikkoa eletty suuren surun kanssa. Menetimme pienen flattipentumme Rhean aivan yllättäen 16.4.2015, eikä viime viikkoina ole ollut juurikaan energiaa muulle kuin pakollisten koulutöiden hoitamiselle (eipä kyllä oikeasti niillekään). Saatan palata Rhean poismenoon blogin puolella vielä toiste, mutta nyt ei vielä tunnu olevan oikea aika. Siirtykäämme siis päivän aiheen pariin.

Ajattelin nyt avata blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti päivittyvän kategorian nimeltään ” Papu Kokkaa “. En ole erityisen aktiivinen ruoanlaittaja, eikä arkinen ruokavalioni ole kovin mielenkiintoinen. Toisinaan on kuitenkin mukavaa panostaa keittiönkin puolella ja loihtia jotain spesiaalia herkkua arjen keskelle. Papu on nimi, jolla minua on kutsuttu perheen parissa pienestä tytöstä asti. Se kuulostaa jotenkin kivemmalta kuin Julia, joten pääsi otsikkoon mukaan.

Tämän uuden kategorian avaamisen kunnia lankeaa suloisille miniburgereille, jotka syntyivät vain ja ainoastaan siksi, että minun oli ihan pakko ostaa maailman söpöimmät minisämpylät lidlistä. Burgereita syntyi kolmea erillaista laatua ja tein vielä jokaisesta laadusta sekä jauheliha-, että lohiversion. Kaikenkaikkiaan todella hauska ja kaltaiselleni paatuneelle näpertelijälle sopiva projekti!

Tarpeet kannattaa esivalmistella ylläolevassa kuvassa näkyvän kaltaiseen muotoon. Tällöin purilaiset saa koottua kerralla valmiiksi helposti ja nopeasti. Minipihveihin en lähteny kikkailemaan mitään erikoisia mausteita tai muuta lisuketta, vaan ne syntyivät pelkästä pippurilla ja suolalla maustetusta jauhelihasta. Kun jauhelihaa vaivaa tarpeeksi, siihen muodostuu sitkoa joka pitää pihvit kasassa. Kannattaa muotoilla hyvin littanoita ja pinta-alaltaan hitusen liian isoja pihvejä, sillä paistaessa ne vetäytyvät hieman kasaan. Karamelisoitujen sipulien paisteluun kannattaa varata kunnolla aikaa, jotta niistä saa mahdollisimman suussasulavia.

Seuraavissa kuvissa esittelen kaikki kolme burgeria käänteisessä paremmuusjärjestyksessä, johon mieheni ne asetti. Itse en syö jauhelihaa, joten en näitä päässyt arvostelemaan kuin ulkonäön perusteella. On muuten melko haastavaa paistaa jauhelihapihvejä silloin, kun kotona ei ole läsnä muuta makutuomaria kuin flattimme Hera, jonka mielestä kaikki liha on nannaa. Vähän arvailuksihan se meni, mutta luotin purilaislisukkeiden pelastavan mahdolliset vajeet pihveissä!

Pronssisijalle jäi tällä kertaa simppeli ja runsaan sipulinen Garlic Onion Burger. Ulkonäön perusteella olisin itse sijoittanut tämän yksilön hopeasijalle, mutta muut burgerit ajoivat kuulemma tämän edelle maussa. Arvosana 8/10

Täytteet:

  • 1 jauhelihapihvi
  • reilusti valkosipulimajoneesia
  • vielä reilummin karamelisoitua sipulia

Hopealle ylsi perinteikäs tuplajuusto eli Double Cheese Burger. Ulkonäöllisesti tämä oli vähiten mieleeni, sillä olisin halunnut pihveistä paljon littanammat ja leveämmät. En kuitenkaan osannut ottaa paistovaiheen vetäytymisilmiötä huomioon pihvejä muotoillessani, joten lopputulos on vähän korkeammanpuoleinen. Arvosana 8.5/10

Täytteet:

  • 2 jauhelihapihviä
  • 2 cheddarjuustosiivua
  • salaatti
  • ketsuppi & valkosipulimajoneesi

Miniburgereista voitokkain oli BLT (Bacon, Lettuce, Tomato) voileipien hengessä rakennettu BLT Burger. Maku oli kuulemma erittäin hyvin kohdillaan ja tomaatti teki lopputuloksesta mukavan raikkaan. Myös ulkonäöllisesti olin tyytyväinen, joten tämä yksilö todella ansaitsi ykköspaikkansa. Täyden kympin burgeri olisi vaatinut täydellisen pihvin, mutta minun paistotaidoillani sellaiseen venyminen etenkin minikoossa taitaa olla mahdoton tehtävä! Arvosana 9/10

Täytteet:

  • 1 jauhelihapihvi
  • 1 iso pekonisiivu paloiteltuna osiin
  • 1 kirsikkatomaatti siivutettuna
  • lehtisalaatti
  • ketsuppi & valkosipulimajoneesi

Itselleni tein jo aiemmin mainitsemani lohiversiot. Yläkuvan täytteiden lisäksi kuhunkin purilaiseen tuli aimo annos karamelisoitua sipulia. Näistäkin nousi jauhelihapurilaisten tapaan ykköseksi vasemman reunan tomaatilla ja salaatilla höystetty versio. Keskimmäinen burger oli myös oikein onnistunut, sillä valkosipulimajoneesi ja rucola sopivat kivasti lohen pariksi. Oikean reunan vahva cheddarjuusto ei sen sijaan omasta mielestäni oikein istunut lohen kanssa yksiin, joten se yritys meni tällä kertaa vähän penkin alle.

Eikö olekin söpö?!

Kokeneempi lukija varmaan jo kukista osasikin aavistaa, että äiti on taas käynyt kylässä. Tällä kertaa kukat toivottavasti kestävät juurineen vähän pitempään kuin leikkoversiot, jotka nuupahtavat jo viikossa. Löysinpä myös parvekkeen nurkan jemmasta pirteän värisiä vanhoja kukkaruukkuja, jotka sattuivat olemaan kukkien kanssa vieläpä sävy sävyyn!

Kerrohan, mitä itse tuumaat minikokoisesta ruuasta? Onko toisinaan kivaa leikkiä jättiläistä, vai syötkö mieluummin ruokasi ihan normaalissa koossa?

 

Voileipäkakkua ihan muuten vaan

Olen aina mieltänyt voileipäkakun herkuksi, jota tarjotaan ainoastaan juhlissa. Asun kuitenkin ihmisen kanssa, joka on hulluna voileipäkakkuihin ja syö sellaista mieluusti ihan tuikitavallisena arkipäivänäkin. Päädyinkin siis tekemään pienen savukinkkuvoileipäkakun, joka oli kooltaan sitä luokkaa, että siitä söisi 8 henkeä kunnolliset palaset. Meillä siitä sai nauttia useampaan otteeseen kaksi aikuista ja yksi koira.

Täytteestä tuli sen verran herkullista, että sitä tulee varmasti tehtyä toistekin. Makuraadilta sain palautetta, että katkaravut olisivat seuraavaalla kerralla mainio lisä. Tämä täytemäärä on sopiva 12 paahtoleipäviipaleesta rakennettuun kakkuun, jossa on kolme neljän viipaleen kerrosta. Mikäli ei ole niin voileipäkakun perään, saa täytteestä loistavan kyytipojan vaikkapa uunilämpöisille sämpylöille!

SAVUKINKKUTÄYTE:

  • 1 keskikokoinen purjo
  • 1 iso suolakurkku
  • 250g savukinkkua
  • 200g ruohosipulituorejuustoa
  • 200g ranskankermaa
  • 3 rkl sinappia

Purjo, suolakurkku sekä savukinkku pilkotaan pieneksi, jonka jälkeen kaikki ainesosat sekoitetaan keskenään.

Leipäkerrokset kostutin reippaasti maidolla ennen täytteen levittämistä ja valmiin kakun annoin muhia nelisen tuntia painon alla jääkaapissa. Kärsivällisempi antaisi varmasti kakun muhia jopa yön yli, mutta meillä haluttiin päästä maistelemaan jo samana iltana. Siispä kakku jääkaapista ja kaunistettavaksi.
Koristeiden pohjalle sivelin notkistettua ranskankermaa ja koristeina käytin halkaistuja kirsikkatomaatteja, kurkkusalaattia, kinkkuleikkelettä sekä persiljaa. Tämä olikin hauska vaihe, kun sai mallailla ja rakentaa mahdollisimman nättiä ulkomuotoa.

En meinannut muuten millään keksiä, sijoitanko voileipäkakun leivontaan vaiko ruuanlaittoon. Lopulta päätin, että leivontaan kuuluvassa kakussa tulisi leivän olla itsetehtyä. Eli ruuanlaitto-kategoriaan meni tämä.