Iris tuli taloon

Tänään on siinä mielessä haikea päivä, että rakas putimuksuni Rhea on ollut jo kuukauden päivät poissa. Ikävä ja suru on edelleen suurta, mutta niille ei oikein voi tehdä mitään muuta kuin antaa ajan kulua. Sen sijaan Rhean jättämä valtaisa aukko on nyt hieman pienempi, sillä aukon kohdalle tupsahti eilen pienenpieni seitsemän viikon ikäinen flattineiti Iris. Pienen pennun kaitsemisessa on sen verran kädet täynnä työtä, ettei aikaa ehdi käyttää pelkästään murehtimiseen, eihän pikkuneidin temmellystä kertakaikkiaan voi katsella hymyilemättä. Ehkäpä meidänkin perheessä alkaa taas elämä voittaa vastoinkäymisten jälkeen!

flatcoated retriever

Iris on viralliselta nimeltään Majakkasaaren Sadekuuro ja tuolle nimelle uskollisesti oli pennun hakureissu melkoista kuurosadetta täynnä. Kasvattajan pihaan ajaessa oli niin kova rankkasade käynnissä, ettei Iriskään tahtonut tehdä pissaa ulos vaikka sitä varten neiti oli sinne tuotu. Poislähtiessä keli oli onneksi aivan toinen ja olimme vielä pitkän tovin pihalla auringonpaisteessa ennen kotimatkan aloittamista. Olosuhteet olivat myös sopivan valoisat vauhdikkaan pennun kuvaamisen kannalta ja saatiin kotiinlähtöpäivältä kivoja kuvia albumin täytteeksi.

flatcoated retriever

Vaikka Iris on jo kolmas flattimme, on pikkuneiti perheemme ensimmäinen oikein kunnon “vauvakoira”, Hera ja Rhea kun ovat olleet jo 3,5kk ikäisiä ja tuplasti isompia meille tullessaan. Pikkuruisen nakottajan pihatouhuja oli hauskaa seurata, se kun on vielä ihan tuollainen karvapallo kun raajat eivät ole päässeet venähtämään. Kasvisruokakokeiluja suoritettiin voikukkaa maistellen ja sirkuskoiran elkeet olivat hienosti hallussa. Myös auton alus käytiin tarkastamassa pariin otteeseen, muttei Iriksestä ainakaan kovin perusteellista mekaanikkoa taida isona tulla!

flatcoated retriever

Iriksen pentue on siis Majakkasaaren S-pentue, johon kuuluu yhteensä 7 pentua. Pennuille on kaikille keksitty hirmu suloiset nimet ja pikku Sadekuuromme sisaruksia ovat tytöt Sadepisara ja Sateenkaari, sekä pojat Salakuljettaja, Salaneuvos, Salamatkustaja ja Salamannopea. Kun kävimme kolmisen viikkoa sitten katsomassa pentuja, mieleen jäi erityisesti vihreällä pyllymerkattu Salaneuvos, joka oli kokoajan jaloissa pyörimässä vimmatun häntävipsutuksen kera. Toivottavasti tuo ihana pikkumies säilyttää samanlaisen elämänilon isoksi kasvaessaan!

Kotimatkan ainoat ininät saatiin kuulla kasvattajan pihassa, mutta nekin lakkasivat melkein heti matkan alettua. Paikallaankin maltettiin olla aika hyvin, mitä nyt pariin otteeseen Iris yritti kiivetä niskaani. Nyt alkaa ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissa olla ohi ja tähän asti se on mennyt oikein mainiosti. Aamu-ulkoilulla saatiin nuuhkaista ystävällistä koiranaapuria, päivällä meillä kävi vieraita rapsutuksia antamassa ja lisäksi ollaan onnistuttu tekemään kaikki tarpeet pihamaalle.

Hera on ollut uudesta tulokkaasta hieman ihmeissään, kun oli taas ehtinyt tottua olemaan perheen ainoa karvakaveri. Tuskin siinä kuitenkaan kovin kauaa menee, että Hössökin tottuu uuteen tulokkaaseen, jonka kanssa saa toivottavasti viettää monta yhteistä vuotta. Mitään muuta en toivo niin kovasti kuin sitä, että Iris saisi kasvaa terveenä isoksi!

Advertisements

DIY: Rairuohoa rahkapurkissa VOL 2

Edellisessä osiossa taiteiltiin kuumaliiman ja pyykkipoikien kanssa, nyt on aika tarttua virkkuukoukkuun. Inspiraation löysin tällä kertaa Kotivinkin sivuilta, kun törmäsin ihaniin kukkaruukunpäällisiin joiden innoittamana lähdin kehittelemään omia visioitani. Ensialkuun pyörittelin mielessäni suunnitelmia sekä pupu-, että tiputeemaisista rairuohopurkeista. Tipu-idean toteutus onnistui kuitenkin lopulta sen verran kivasti, että päädyin tekemään pelkästään niitä. Kyseessä on todella helppo ja nopea homma. Siinä ei kauan nokka tuhise, kun on jo virkannut tusinan tipuja.

VARTALO

Minun tipusillani on vartalona pyöreitä Skyr-rahkapurkkeja, joten tämä ohjeistus pätee jos käytät samankokoisia purkkeja. Muussa tapauksessa sovita silmukkaketjusi sen mittaiseksi, että se yltää sopivan napakasti purkkisi ympärille.

  • Virkkaa 42 ketjusilmukkaa ja liitä ne yhteen renkaaksi. Huom! Ole tarkkana, etteivät silmukat kierry
  • Virkkaa 11 kerrosta kiinteillä silmukoilla (lisäyksiä tai kavennuksia ei tarvita missään kohtaa) ja päättele

SIIVET

  • Aloita siipien tekeminen virkkaamalla 3 ketjusilmukkaa ja liitä ne renkaaksi
  • Virkkaa seuraavan kerroksen alkuun 2 ketjusilmukkaa, jonka jälkeen 10 pylvästä renkaaseen. Nyt työn pitäisi muistuttaa puoliympyrää. Lisää tai vähennä pylväitä tarvittaessa
  • Viimeistele siiven suora yläreuna virkkaamalla piilosilmukoita koko sivun pituudelle
  • Ompele siivet yläreunoistaan kiinni tipun kylkiin

VIIMEISTELY

Nokka tehdään muutamalla kolmion muotoon ommellulla pistolla käyttäen oranssia lankaa. Silmiksi kiinnitin mustat helmet. Mikäli helmiä ei löydy tarpeistosta, voi silmät hyvin myös kirjailla mustalla ompelulangalla esim. linkkaamieni kotivinkin pupuruukunpäällisten tyyliin. Vaaleanpunainen ja valkoinen tipu saivat vielä tyttömäistä ilmettä kirjailluista silmäripsistä.

Nämä rairuohotipuset eivät jääneet meille asumaan, vaan ne lensivät ilahduttamaan perheenjäsenien ja tuttujen pääsiäistä. Jokainen tipu sai vähän herkkuja kaverikseen, jotta viemiset olisivat sekä kivoja katsella, että makoisia maistella. Keltainen tipu meni veljelleni, joka ei kovin suuri suklaan ystävä ole, joten sen kaveriksi laitoin pääasiassa keltaisia ja vihreitä tikkareita. Tyttötipujen matkaan lähti kasa pikkuisia suklaamunia, yhdelle vihreää ja toiselle pinkkiä.

Ressu Röpöläisemme täytti aprillipäivänä jo puoli vuotta. Neiti on kyllä aivan toista maata kuin isosiskonsa ja onkin ollut hauska seurailla, mitä tämä vahvaluonteinen pötkylä milloinkin keksii. Välillä on paras paikka olla sylissä paijattavana, toisinaan syödään oma herkkupala salamannopeasti ja komennetaan Heraa luovuttamaan omansakin. Useaan otteeseen on myös ihan selvästi mökötetty, kun ollaan koettu suurta vääryyttä jossain mystisessä asiassa. Hera on jotenkin aina ollut niin lupsakka tapaus, että on ihana kun Ressulla on luonnetta melkeimpä molempien edestä!

Äiti kävi taas kylässä siivouksen ja kaupassakäynnin merkeissä ja sehän tarkoittaa sitä, että meillä on taas ihania kukkia tuomassa hyvää mieltä! Pääsiäinen on meillä startannut hyvän ruuan parissa nauttien. Eilen valmistui iso satsi iskän ohjeistuksella tehtyä superhyvää currykastiketta, tänään syötiin päiväruuaksi lohimedaljonkia salaatin ja maalaislohkopottujen kera ja huomenna mennään taas pitkästä aikaa suosikkipaikkaamme Gastropub Tuulensuuhun. Koirillakin on ollut herkuttelun paikka, kun iskä oli paistanut niitä varten meheviä maksapaloja.

Suunnittelen tässä vielä naanleivän paistoa huomiselle, jotta curry saa vertaisensa lisukkeen. Nautinnollista pääsiäistä kaikille!

 

 

 

 

 

Suurikokoinen Unisieppari

Minä pidän unisieppareista kovasti, ne ovat niin kauniin ja herkän näköisiä. Tämä yksilö syntyi muutamia vuosia takaperin, kun halusin makuuhuoneen seinälle oikein näyttävänkokoisen unisiepparin. Pakko kyllä heti alkuunsa myöntää tämän olleen sen verran työläs projekti lukuisine yksityiskohtineen, etten vielä näin useita vuosia myöhemminkään lähtisi tekemään ihan yhtä suurta hommaa uudestaan. Pikkuisia unisieppareita teen sen sijaan edelleen, ne kun ovat nopeita valmistaa ja niin hirmuisen kauniita katsella!

Isoin rengas on halkaisijaltaan 40cm ja kolme pienempää 15cm. Kun höyhenetkin otetaan vielä mukaan on koko komeudella parhaimmillaan korkeutta jopa 90cm. Perinteisesti unisiepparit valmistetaan kokonaan luonnonmateriaaleista, jolloin ne tuppaavat haurastumaan ajan myötä. Tämä jättiläinen on kuitenkin perinteistä versiota huomattavasti kestävämpi, sillä renkaiden juuttinarupäällyksen alta löytyy napakat metallirenkaat ja verkko on punottu ketjusilmukkaketjuksi virkatusta laadukkaasta sukkalangasta.

Unisiepparin toimintaideanahan on, että pahat unet jäävät verkkoon kiinni ja valuvat höyheniä pitkin pois. Tämän toiminnon osalta tämä minun yksilöni on kyllä maanantaikappale, sen verran valtavat määrät painajaisia olen taas viimeaikoina nähnyt. Onneksi kauniin unisiepparin katselu sentään piristää mieltä heti aamusta, vaikka painajaiset olisivatkin terrorisoineet yöunia.

Unisiepparin alareunassa roikkuvat höyhenjonot muodostuvat tavallisella ompelulangalla toisiinsa kiinnitetyistä höyhenistä. Höyhenten päissä olevat puuhelmet pitävät lankakiinnitykset paikoillaan ja toimivat samalla koristeina. Kirkkaanvihreät puuhelmet tuovat vähän väriä kokonaisuuteen ja sopivat hyvin yhteen verkkoja koristavien vihreiden Swarovski-strassien kanssa. Tykkään ihan hirmuisesti strassien kimalluksesta, enkä turhaan nuukaillut niiden käyttämisen kanssa, kun kerrankin oli projekti johon niitä sopi liimailla! Sopivassa valaistuksessa unisieppari kimalteleekin todella nätisti.


Välillä oli kiva pieni tuulenviri ilmassa…
… suurimman osan ajasta tuulta oli kuitenkin vähän liikaa

Maanantai oli niin upean aurinkoinen, että sain inspiraation irrottaa unisiepparin makuuhuoneen seinältä ja asettua parvekkeelle kuvaamaan. Parvekkeemme on usein todella tuulinen, lasittamaton kun on, ja tällä kertaa se tarjosi hieman lisähaastetta kuvaamiseen unisiepparin kieppuessa väkkäränä ja sulkien lentäessä jatkuvasti mykkyrälle. Aurinkokin innostui välillä räkittämään niin kirkkaasti, että oli pakko pitää kuvaustaukoja. Muutoin tuloksena olisi ollut vain kasa ylivalottuneita otoksia. Huom! Auringonpaisteesta en silti valita, en yhtään, kyseinen maanantaipäivä kun oli sen ansiosta paras miesmuistiin.

Kuvausassistenteillakin taisi olla kevättä rinnassa, sen verran vauhdikasta ravia ne vetivät asunnosta parvekkeelle ja taas takaisin. Välillä maltettiin toki myös nuuhkia parvekkeen nurkkia ja tarkkailla ohi kulkevia ihmisiä. Kerrankin oli mukava kuvata näitä meidän pikimustia vauhtipupseja kun auringonpaiste mahdollisti nopean suljinajan. Sainpa tallennettua yhteen ruutuun Rhean jahtaamassa omaa häntäänsäkin (kuva alla). Tätä puuhaa en ole neidin aiemmin nähnyt tekevän, eikä se nytkään kestänyt paria sekuntia pidempään. Tulipahan sentään kuvattua talteen!

Tämä viikko on tähänastisten kelien puolesta ollut kyllä aivan loistava, toivottavasti sama meininki jatkuu ihan viikonlopulle saakka. Nyt alan istuttamaan rairuohoa ja muita sekalaisia siemeniä. En ole kummoinenkaan viherpeukalo, enemmänkin sellainen viherkasvien kuolettaja, mutta pienten taimien kasvamista on kovin mukavaa seurata. Ehkä vielä joku päivä meilläkin on kunnon yrttitarha omalla parvekkeella kasvamassa..