Winnie-the-Pooh – Virkatut Mukinlämmittimet

Lauantaina vietettävän ystävänpäivän kunniaksi päästän nämä joulunpyhinä väkerretyt kaverukset vihdoin esiintymään tänne blogin puolelle. Eivät nämä oikeasti edes hirveän kauaa ole odotelleet vuoroaan, kun vertaa vaikkapa reilun puoli vuotta julkaisua odottaneisiin Minioneihin! Erityisen mieluisten juttujen julkaisua on vain jostain syystä kiva lykätä aina myöhäisemmäksi, kunnes niille löytyy se oikea hetki.

Nalle Puh-teema olikin mitä mainioin valinta, sillä lankavarastosta löytyi sopivat värit jopa kuuteen eri hahmoon. Päädyin kuitenkin tekemään vain nämä neljä, sillä Pöllö ei herättänyt suurta inspiraatiota ja Kanista en hahmona pidä lainkaan. Tajusin muuten, etten ole tainnut vielä kertaakaan mainita täällä blogissa eri projekteihin käyttämieni lankojen merkkejä. Korjataampa tämä kardinaalivirhe nyt kertaheitolla kertomalla, että noin 80% ajasta käytän Novitan 7 Veljestä-lankaa. Tämän projektin langoista ainoastaan kirkas keltainen on jotain yli viisi vuotta sitten Lidlistä ostettua akryylilankaa, kaikki muut tuttua ja turvallista “seiskaveikkaa”.

Itse mukinlämmittimet tein tismalleen samalla tavalla kuin aikaisemmin esittelemäni Minionit, mutta yksityiskohtien teosta on ohessa muutama sananen:

Tikrun ja Puhin korvat koostuvat kiristettävään aloitussilmukkaan tehdystä pylväskerroksesta. Pylväiden päälle virkattu ulompi kerros on tehty kiinteillä silmukoilla ja korvat on ommeltu käsin paikoilleen. Ihaan korvat virkkasin pisaran muotoon, tehden eri levyisiä kerroksia kiinteillä silmukoilla. Lisäsin niihin vielä sisäpuolelle fuksian väristä huopakangasta, jota käytin myös Nasun korvissa ja nenässä. Nasun kulmakarvat ja silmät eivät ompeluvaiheessa asettuneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla ja lopputuloksena onkin hieman apea-ilmeinen kaveri. Ihaan ilmeestä sen sijaan tuli juuri niin surullinen kuin sen kuuluukin olla, liekkö häntä taas kateissa raukkaparalta. Kaikkiin huopayksityiskohtiin hahmottelin kaavat vapaalla kädellä piirrellen. Ihaasta koetin saada mahdollisimman hyvin Disney-versiotansa vastaavan.

Pienellä nappipurkin penkomisella löysin vielä jokaiselle mukinpäälliselle omanlaisensa, sopivan sävyisen napin viimeistelemään kokonaisuuden. Sekalaiset napit ovat kyllä yksi parhaita asioita, joita tiedän. Muistakaahan siis, että jos jollakulla on ylimääräisiä nappeja nurkissaan, voi niitä aina koittaa kaupata minulle!

Eilen oli aivan loistava päivä valokuvaukselle. Keli oli ihanan aurinkoinen ja aamupäivälle osui vielä sopivasti hyppytunti, jolloin pääsin kuvaamaan mukit parvekkeella luonnonvalossa. Kunnollisessa valaistuksessa kuvaaminen oli kyllä niiiin mukavaa taas pitkästä aikaa! Jatkuvasti tulee mietiskeltyä, kuinka näitä pimeämpiä vuodenaikoja varten pitäisi rakennella sisälle jonkinmoinen kotikuvausstudio. Koskahan sitä saisi tartuttua tuumasta toimeen?

Aurinkoisen kelin lisäksi arkeani ovat lähipäivinä piristäneet äitini tuomat ihanat esikot. Kyllä näitä katsellessa kelpaa odotella kevään tuloa!

Mitäs sinulla on ohjelmassa ystävänpäivänä? Me aiotaan miehen kanssa suunnata nauttimaan Gastropub Tuulensuun herkkuruuista, en malta odottaa!