Tammikuu vierähti talviunilla täällä blogimaailmassa, mutta oikean elämän puolella olen puuhastellut ahkerasti erilaisten sisustusprojektien parissa. Erityisesti erilaiset säilytysratkaisut ovat olleet työn alla, niitä kun tällaisella tilpehöörihamsterilla ei voi koskaan olla liikaa.
Kokosin tähän postaukseen muutamia vilauksia uusimmista projekteistani, jotka odottelevat omaa esittelyvuoroaan. Väripaletti ei suinkaan rajoitu pelkästään kuvissa esiintyvään keltaiseen, vaan luvassa on myös muita iloisen kirkkaita värejä!
Alkuvuonna olen viihtynyt huomattavasti enemmän keittiöpuuhissa tämän vanhemmilta joululahjaksi saadun aarteen ansiosta. Hera & Iris ovat saaneet nauttia uunituoreista koirannameista ja isäntä vastajauhetusta jauhelihasta. Vielä testaamatta on, kuinka mahtaa sujua karjanlanpiirakkapohjien teko pastakoneen avustuksella. Nähtäväksi jää, päätyykö leipomuksia myös blogin puolelle!
Tämä projekti sai alkunsa viime vuoden juhannuksena. Tuolloin harrastin aktiivista klipsukeräilyä hyödyntäen lukuisten kanssajuhlijoiden tyhjentämiä tölkkejä ja kyselin samalla, mitä niistä lähtisin tekemään. Joku heitti idean klipsubikineistä ja se sai useammaltakin taholta kannatusta. Vuoden verran pyörittelin ideaa ajatuksissani, kunnes sain sattumalta käsiini tavalliset mustat rintaliivit ja keksin hyvän vision käytännön toteutuksesta. Olin aiemmin pohtinut, miten pelkistä klipsuista tehtyjä bikineitä kärsisi pitää paljaalla iholla, klipsujen taustapuolilla kun saattaa olla kovinkin teräviä reunoja. Valmiiden liivien “verhoileminen” klipsuilla tarjosi onneksi mainion ratkaisun tuohon ongelmaan, liivien käyttömukavuus ja tukevuus kun säilyivät täysin ennallaan klipsuista huolimatta.
Tölkkiklipsuliiveihin tarvitset:
Tavalliset mustat rintaliivit
Tölkkiklipsuja ( näihin C-kupin liiveihin upposi 158kpl)
Sivuleikkurit
Neulan, lankaa ja sakset
Hopeisia paljetteja ja siemenhelmiä
Klipsujen valmistelu
Kylvetä kaikki klipsut fairy-vedessä ja huuhtele, jotta pinnan epäpuhtaudet saavat kyytiä.
Alkuvaihe
Siisti ylemmän reiän yläreuna sivuleikkureilla
Taivuta klipsua hieman keskeltä esimerkiksi pöydänreunaa apuna käyttäen
Leikkaa klipsun alareunaan lovi sivuleikkureilla
Yhdistele klipsut rintaliivin kupin muotoiseksi verkoksi. Sovita verkkoa aina välillä kupin päälle, jotta näet mistä kohtaa klipsuja vielä uupuu. Kun olet saanut yhden verkon valmiiksi, tee toinen verkko sen peilikuvaksi. Huom! Kuvasta poiketen alimmaiseen kerrokseen kannattaa laittaa klipsuja, joihin ei ole leikattu ollenkaan lovea, jotta verkon saa paremmin ommeltua kiinni liiveihin.
Verkko syntyy siten, että yhden klipsun loveen kiinnitetään aina kaksi alemman kerroksen klipsua ylärei’istään. Poikkeuksena verkon reunat, joissa osaan klipsuista kiinnitetään vain yksi alemman kerroksen klipsu.
Asettele valmis verkko rintaliivin kupille ja ompele se reunoista kiinni. Ompeleminen kannattaa aloittaa liivin yläreunan kohdasta johon olkain on kiinnitetty. Ompele jokainen verkon sivureunaklipsu yhdellä pistolla ylemmästä reiästään kiinni liiveihin, alareunan klipsut ommellaan alemmasta reiästään. Saatat joutua lisäilemään joitakin klipsuja vielä tässä kiinnitysvaiheessa, mikäli verkko lyhenee liikaa pingottuessaan.
Viimeistele kokonaisuus ompelemalla kuppien alareunoihin sekä keskikappaleeseen paljetteja helmikiinnityksellä. Työnnä neula ensin paljetin reiästä, sitten helmen läpi, vielä uudestaan paljetin reiästä ja kankaaseen.
Valmista tuli!
Tässä vielä pari esimerkki-asua, joissa klipsuliivejä voisi hyödyntää. Tuon vasemmanpuoleisen asun olisin ihan hyvin voinut kuvata myös itseni päällä, mutten sen sijaan kokenut kovin suurta innostusta esitellä rintavarustustani blogimaailmassa pelkkiin liiveihin pukeutuneena. Siispä selkeyden vuoksi kaikki vaatteet on kuvattu mallinuken päällä (josta en muuten tykkää sitten pätkääkään tuon sinisen värin vuoksi, saisikohan sen jotenkin maalattua vaikka mustaksi?). Juhlavamman asun hameen ja läpinäkyvän pitsitopin löysin aikaisemmin tällä viikolla UFF:lta ja uimarantakelpoisen asun farkkushortseja on oma äitini käyttänyt joskus nuoruudessaan. Melko kierrätyspainotteisia kokonaisuuksia siis!
Lähiaikoina on hehkutettu kovasti Maku.fi-sivuston alla julkaistua Nutella-juustokakun ohjetta. Tuossa ohjeessa on todella kauniit kuvat Nutellalla marmoroidusta kakusta, jotka nähtyäni haaveilin kyseisestä leivonnaisesta ainakin kuukauden päivät. Eilen päätin vihdoin ryhtyä haaveilusta tositoimiin ja aloin lukea ohjetta tarkemmin kauppalistan tekoa varten. Voi mikä pettymys raaka-ainelistasta sitten löytyikään: VAIN 100g Nutellaa koko kakussa! Eihän sellainen nuukailu tule kuuloon, jos ihan kirjaimellisesti NUTELLA-kakkua ollaan tekemässä, joten ei siinä auttanut muu kuin lähteä etsimään muita ohjeita. Onnekseni löysin useita versioita, joissa tuolle taivaalliselle pähkinäsuklaalevitteelle oli annettu huomattavasti suurempi rooli.
Tutkimuksieni tuloksena päädyin lopulta the One Pot Chef:in ohjevideoon, jossa kivan kuuloisella aksentilla englantia puhuva australialainen mies näyttää, kuinka nopeasti ja helposti tämä loistoherkku syntyykään. Videossa (jonka voit katsella tämän postauksen lopussa) ohjeistetaan kakun tekeminen 22cm irtopohjavuokaan, mutta minulla oli käytettävissäni ainoastaan hieman isompia, n.24cm halkaisijaltaan olevia vuokia. Oli siis tarpeen hitusen suurennella videolla mainittuja ainesosamääriä, jottei kakkuni jäänyt aivan liian matalaksi.
Nutella-juustokakku 24cm irtopohjavuokaan
300g Digestive-keksejä
150g voita
450g purkki Nutellaa
1 dl tomusokeria
600g maustamatonta tuorejuustoa
Minusta Nutella on parhaimmillaan suoraa purkista syötynä ja mieluiten vielä ihan sormipelissä. Toiseksi paras käyttötapa on puolestaan sekoittaa sitä kuumaan maitoon, jolloin syntyy pehmeää ja täyteläistä kaakaota. Kolmannella sijalla ei sen sijaan aikaisemmin ole ollut mitään, suklaalevitepäällysteiset leivät ja croissantit kun ovat olleet turhan äklömakeita ollakseen oikein suurta herkkua. Tämä juustokakku ei onneksi ollut liian makea tuorejuuston neutraloidessa Nutellan ylimääräistä makeutta, joten kakku pääsi täydentämään tätä herkullista top-3:sta.
Itse ohjeesta annan kaiken kunnian alkuperäiselle videolle, joten en sitä lähde tähän kopioimaan. Sen sijaan laitoin jutun täytteeksi muutamia vaihekuvia oman juustokakkuni tekoprosessista!
Kakkuni sai koristuksekseen huolettoman läjän tuoreita mansikoita sekä muutaman mintunlehden. Kotimaiset mansikat olivat vielä niin säälittävän kokoisia ja hurjalla hintalapulla varustettuja, että tyytyminen oli ulkolaisiin marjoihin. Olivat kyllä vallan makoisia nekin, ihan tuli kesäinen mieli!
Huomionarvoista toteutuksessa oli olla varovainen irtopohjavuoan reunan irrottamisessa. Hyvin jähmettyneen kakun reunat kannattaa avittaa varovasti veitsellä irti vuoan reunoista ennen lukituksen avaamista. Muutoin saattaa käydä niin, että osa kakusta onkin yhtäkkiä tyystin vailla reunusta, kun herkästi murenevainen reuna-aines on lähtenyt irtoreunan matkaan. Pistin lisäksi vuoan pohjalle leivinpaperia, jotta leikatut kakkupalat sai hieman suuremmalla todennäköisyydellä ehjänä lautaselle asti.
Vaikka tässä leipomuksessa ei ole käyttöä uunille eikä siten patakintaillekaan, oli pakko napata tähän vielä kuva ihanasta minipatakintaasta, jonka sain eilen äidiltäni. Aivan huikea.
Mikäli innostuit kokeilemaan Nutella-juustokakkua, jossa nimikkoainesta ei turhaan ole säästelty, ohjeistuksen saat kuuntelemalla the One Pot Chef:iä parin minuutin ajan:
Herkullisia kesähetkiä!
Ps. Kun otsikko lasketaan mukaan, löytyy sana “Nutella” tästä jutusta 10 kertaa
Vicia Faba Design 