Haaveenani on jo pitkään ollut perustaa oma käsityöalan yritys tai päästä muutoin työskentelemään hommiin, joihin käsillä tekeminen kuuluisi oleellisesti mukaan. Tämänhetkisten yliopisto-opintojeni ohessa ei millekään kovin suurelle ja aikaa vievälle panostukselle toki ole sijaa, mutta ajattelin kokeilla ensi vuoden puolella, miten pienimuotoinen Etsy-myynti ottaisi onnistuakseen.
Nyt minun onkin ilo vilauttaa teille ihkaensimmäistä omaa tuotettani, jonka parissa olen touhunnut viimeaikoina tiiviisti. Nämä heijastavat huopakorut saivat alkunsa pari vuotta takaperin, kun voimisteluajoilta jäänyt rakkaus paljettien ompeluun nosti taas syksyn kilpailukauden lähestyessä päätään. Kimaltaville vaatteille tai kisapuvuille ei ollut enää tarvetta, joten paljetit päätyivät koristamaan eri värisiä huopakukkasia helmien ja strassien kaveriksi. Lisäsin mukaan myös palan heijastinkangasta, sillä pieni lisänäkyvyys ei ole kenellekään pahitteeksi.
Mietiskelin tuossa, että olisi kiva laittaa pieni huopakoruarvonta pystyyn vielä ennen joulua. Mitäs olette mieltä, olisiko sellaiseen kiva osallistua, vai onko idea jo alkuun täysi pannukakku?
Hintaa näillä kukkasilla on 15e/kpl ja värivaihtoehtoja löytyy 12 erilaista. Mikäli kiinnostus koruja kohtaan heräsi tai jokin jäi askarruttamaan mieltä, tiedustelua voipi lähettää osoitteeseen julia.romanov [ät] gmail.com
Lumeton pilkkopimeä marraskuu & Movember, mikä loistava lähtökohta DIY-projektille! Suunnittelin tämän viiksien kasvatukselle pyhitetyn kuukauden kunniaksi kasan erimuotoisia heijastavia viiksikoruja, jotka ovat mainio keino lisätä omaa näkyvyyttä pimeässä ulkoillessa.
Tämä oli sen verran nopea ja helppotekoinen juttu, että päätin koostaa muita viiksien ystäviä ajatellen kuvalliset ohjeet. Huomioittehan, että heijastinkankaissa kannattaa suosia laadukkaita, parhaassa tapauksessa virallisesti testattuja kankaita, mikäli näihin koruihin haluaa kunnolla heijastavuutta.
Heijastaviin viiksiin tarvitset näitä:
Huopakangasta
Heijastinkangasta
A4-paperiarkki, kynä, sakset
Ompelukone, heijastinkankaan väristä lankaa
Hakaneuloja, narua
Kuumaliimapyssy
Taita A4-paperiarkki pystysuunnassa kahtia. Hahmottele taitekohtaan haluamasi muotoinen viiksenpuolikas (1). Leikkaa kuvio huolellisesti irti (2) ja avaa taitos (3). Näin saat kaavan symmetrisiin viiksiin.
Jäljennä viikset heijastinkankaan taustapuolelle piirtämällä kaavan reunoja myöten. Toista tämä kaksi kertaa. Leikkaa kuviot irti.
Aseta yksi heijastinkangaskuvio huopakankaalle ja leikkaa samanmuotoinen, mutta muutaman millin verran suurepi kuvio huovasta. Aseta sitten juuri leikkaamasi huopakuvio huopakankaalle ja leikkaa sitä vastaava kappale huovasta. Näin saat kaksi huopakuviota, jotka asettuvat hyvin yksiin, kun ne lopulta liimataan yhteen.
Aseta kappaleet pöydälle siten, että niiden yhteensopivat puolet ovat pöytää vasten. Aseta sitten heijastinkangaskappaleet huopakuvioiden päälle.
Ompele heijastinkangaskuviot huopataustoihin kiinni.
Leikkaa narusta sopivan mittainen pätkä ja solmi se lenkiksi. Levitä kuumaliimaa toisen puoliskon sisäpinnalle, aseta narun solmukohta viiksien keskivaiheille ja paina toinen puolisko tiiviisti päälle.
Huom! Tässä vaiheessa kannattaa olla nopea, kuumaliima jähmettyy todella äkkiä.
Kiinitä hakaneula naruun kiinni seuraavasti: pujota naru kokonaan hakaneulan pienestä päätykolosta läpi, avaa lenkki auki ja pujota viikset siitä läpi. Kiristä.
Valmista tuli!
Viiksimalleja voi kehitellä vaikka joka viikonpäivälle omansa! Kokeilin roikkuvien viiksien lisäksi toteuttaa kuvan oikeanpuoleisimmat viikset pinssikiinnityksellä, jonka voi halutessaan kiinnittää vaikkapa kangaskassin nurkkaan kiinni. Roikkuvan malliset viikset antavat toki paremman näkyvyyden heiluessaan vapaasti ja heijastaen molemmilta puoliltaan, mutta uskon että pinssimallillekin löytyy jokin sopiva käyttökohde.
Tässä se nyt on, kauan ja hartaasti koulukiireiden ohessa suunniteltu, ommeltu, leikkailtu ja liimailtu projektini: kilpailupuku rytmiseen voimisteluun. Homma laitettiin alulle jo alkukesästä, kun sain tilaisuuden suunnitella aivan alusta alkaen kilpailupuvun eräälle yksilökisaamisesta innostuneelle joukkuevoimistelijatytölle. Lopputulokseen uponneista työtunneista en ole tarkkaan tietoinen, mutta reippaasti jonnekin 100 tunnin yläpuolelle ne lopulta sijoittuivat. Huh!
Pakko kyllä sanoa, että oli ihana päästä pitkästä aikaa koristelemaan puku alusta loppuun itse. Oman voimistelu-urani loppumisesta on ehtinyt vierähtää jo 7,5 vuotta, joten viime kerrasta olikin jo aikaa.
Ainoa työvaihe, jonka ulkoistin muille oli pohjapuvun ompeleminen. Minun saumurinkäyttötaidoillani lopputulokseen olisi vierähtänyt aivan liian kauan aikaa, eikä työn jäljestäkään olisi voinut mennä ihan takuuseen. Ihonvärisestä ja vihreistä lycrakankaista koostuva pohjapuku teetätettiin suunnittelemani mallipiirroksen perusteella Mia-Tuotteella, joka osoittautui oikein kivaksi paikaksi. Ystävällinen palvelu, nopea toimitus ja hyvälaatuinen työn jälki samassa paketissa, eikös siinä ole aika hyvä kombinaatio?
Kukkaköynnöksiä varten leikkasin lehtiköynnökset ja kukat irti kuviokankaasta, jonka jälkeen sommittelin ne paikoilleen nuppineulojen avulla. Tässä vaiheessa oli erityisen kätevää, kun käytettävissä oli sopivankokoinen mallinukke, jonka ylle puvun sai pingotettua. Aikoinaan, kun omia kilpailupukujani koristelin, oli puvun sisään tungettuna milloin mikäkin muhkuratyyny, joka väänsi puvun mittasuhteet aivan pieleen.
Kuvioiden kiinnityksen hoidin käsipelissä neulalla ja langalla ja onnistuimpa ompelemaan ensimmäiset kuviot puvun lisäksi myös mallinuken pintaan kinni. Onneksi virhe tuli melko alussa ilmi, eikä purettavaa ehtinyt kertyä ihan hirmuisesti.
Kun köynnökset oli kiinnitetty paikoilleen, liimailin niihin vielä 1100 strassia tuomaan kimallusta ja näyttävyyttä. Strasseja tuli köynnösten lisäksi myös ihokankaaseen, johon kiinnitin vielä 300 kirkasta hotfix-strassia, jotka olivat minulle uusi tuttavuus. Hotfixit olivat kyllä huomattavasti siistimpiä kiinnittää, mutta liiman kanssa sotkemiseen liittyi silti oma nostalginen fiiliksensä.
Paljetteja puvussa on arviolta ainakin 1000 kpl, ja niitä löytyy kolmessa eri sävyssä (vaalean vihreä, tumman vihreä ja läpinäkyvä). Kiinnityksen päädyin tekemään siemenhelmien avulla, sillä se on huomattavasti nätimpi lopputulokseltaan kuin pelkällä langalla kiinnitetty versio, jossa langat menevät paljetin pinnalla.
Paljettirykelmiä löytyy niin hihoista ja kiiltävän vihreän lycran alueelta…
… kuin kukkaköynnösten ympäriltä ja oikeasta kyljestäkin. Erityisesti nuo köynnösten ympärillä olevat läpinäkyvät paljetit ovat ihania, kun niiden kimallus on sellaista kirkasta ja raikasta.
Puvussa on kiva olla myös jotain pientä jujua, mikä ei välttämättä näy kisamatolta yleisöön saakka, mutta näyttää lähitarkastelussa kauniilta. Tämän puvun pikkujuju syntyi kimaltavista vihreistä helmistä, joista tein kaulakorun ja kivan viimeistelyn helmaan.
Oheiselta videolta näkee vilauksen siitä, miltä puvun kimallus näyttää todellisuudessa. Melko säihkyvä tapaus, eikö totta? Nyt olenkin kovasti pohtinut, tekisinkö itselleni jonkin yltiökimaltavan juhlavaatteen, kun paljettien ompelu oli niin mukavaa. En kyllä tiedä tulisiko sellaiselle mitään käyttötilaisuutta, mutta ajatus kauttaaltaan kimaltavasta pikkumustasta on kovin houkutteleva.
Tänään se aherrus taas alkoi. Ihan viimeiset lomapäivät kuluivat vähän tylsemmissä merkeissä kuin olin haaveillut, mies kun on ollut viime torstaista saakka kuumeessa ja minun hommanani on ollut sekä hänestä, että koirista huolehtiminen. Jotenkin silloin kun toinen on kovasti kipeä, ei itselläkään ole kovin iloinen mieli, vaan sitä vajoaa helposti vain potilaan viereen sohvalle tuijottelemaan Netflixiä ja odottelemaan seuraavaa mehunkeittelyä, kauppareissua tai särkylääkkeen noutamista. Eilen päätin kuitenkin vähän piristyä ja ommella itselleni uuden penaalin. Tarvettakin tälle projektille oli, sillä edellinen hyvin likaisen oranssi yksilö hankittiin joskus kymmenen vuotta sitten yläasteella ollessani.
Inspiraation lähteenä toimi tämä kissapenaalikuva, joka voisi sellaisenaankin olla aivan nappi valinta jollekin kissojen ystävälle. Minustakin kissat ovat todella kauniita eläimiä, mutten niistä sen kummemmin pidä, toisin kuin koirista. Piirsinkin siis itselleni kaavat korvattomaan kissaan ja vartalon ommeltuani sävelsin siihen sopivat luppakorvat. Nenän ja varpaat kirjailin mustalla ompelulangalla ja silmiksi ompelin napit, joiden ansiosta lopputulos on ehkä hieman kajahtaneen näköinen. Osaa tuo ulkonäkö olla kuitenkin samalla myös hyvin hellyyttävä. Etenkin kun hauvan suun aukaisee, näyttää se ikään kuin naureskelevan iloisesti.
Ompelujälkeen olen oikein tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon etten tässä työssä viitsinyt paneutua oikein minkäänmoiseen etukäteissuunnitteluun. Laitoin vain paininjalalla koreasti ja katsoin mitä saan aikaiseksi. Vartalon kaavankin piirsin valmiiksi ja melkein leikkasinkin, ennen kuin tajusin tarkistaa löytyykö varastosta siihen sopivankokoista vetoketjuakaan.
Jonkun mielestä tämä saattaa olla vähän turhan lapsekas penaali tälläiselle 24-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle, mutta minusta on vain mukavaa, että on jotain ilahduttavaa katseltavaa piristämässä tappavan tylsiä matematiikan luentoja! (En meinaa nyt päästä lainkaan yli siitä, että jostain tupsahti kolme pakollista matikankurssia lisää. Minä kun olin uskotellut itselleni, ettei laskuharkoissa tarvitsisi enää istua..)
Noh, mutta matikasta huolimatta oikein mukavaa viikkoa kaikille!
Joulu on juhlittu ja lahjat avattu tältä vuodelta, joten nyt pääsen esittelemään yhden työn, jonka annoin isälleni joululahjaksi. Vanhemmillani on jo muutaman vuoden ajan ollut vene, johon iskä toivoi jonkinlaista koristetta. Halusin tehdä jonkinlaisen koristetyynyn, jota varten pähkäilin erilaisia vesiaiheisia ideoita. Mietin pitkän tovin ankkureita, kotitekoisia lauttoja ja kylpyankkoja, kunnes keksin idean pelastusrenkaasta.
Kangas on edelleen samaa tavaraa, jota käytin Heran talvipalttooseen ja joulukalenteriin. Kaavojen tulostelun välttääkseni käytin ympyröiden piirtämiseen erikokoisia kattilan kansia. Ne eivät ihan suorilta olleet oikeaa kokoa, mutta niillä piirrettyjä ympyröitä oli helppo suurentaa leikkaamalla useamman sentin levyiset saumavarat. Ompelin ulkoreunat koneella, käänsin työn ympäri ja täytin vanulla. Täyttämisen jälkeen ompelin sisäsauman kiinni käsin.
Tein tämän projektin täysin kokeilupohjalta ilman ohjeistuksia tai edes kovin tarkkaa suunnitelmaa. Tällä taktiikalla tehdessä on yleensä varauduttava menemään sieltä vaikeamman kautta ja korjailtava erinäisiä virhearviointeja. Tässä tapauksessa esimerkiksi leikkasin keskelle niin suuren reiän, ettei saumavaroille ollut lainkaan sijaa ja ompelu oli melko haasteellista. Lisäksi ompelin keskireiän ja ulkoreunan samanaikaisesti melkein kiinni vain todetakseni, ettei lähestulkoon umpinainen donitsi ole käännettävissä ympäri.
Valmiin renkaan koristelin toisesta projektista ylijääneellä narulla. Leikkasin neljä tasamittaista narunpätkää, jotka kieputin renkaaseen ja ompelin muutamasta kohtaa kiinni paikoillaan pysymisen varmistamiseksi. Viimeiseksi silaukseksi ompelin huopakankaasta leikkaamani kirjaimet renkaan pintaan. Tyynyn tekstistä saakin selville sekä veneen nimen, että sen käyttöönottoajankohdan.
Että semmoinen projekti tällä kertaa. Tiesitkös muuten, että blogin uusimmat päivitykset saat kätevästi tietoosi tykkäämällä sivustani facebookissa?
Vicia Faba Design 